AES/EBU eli AES3 on Audio Engineering Societyn (AES) ja Euroopan yleisradiounionin (EBU) yhdessä luoma standardi digitaalisen äänen välittämiseen. Standardi on julkaistu vuonna 1985 ja S/PDIF-standardi on myöhemmin siitä johdettu kuluttajakäyttöön suunnattu kun taas AES/EBU on suunnattu ammattilaiskäyttöön. Kansainvälinen standardi IEC 60958-4 käsittelee AES3:a ja IEC 60958-3 S/PDIF:ää. AES3-johdin voi käyttää XLR-liittimiä tai BNC-liittimiä (AES3id).
Varsinainen audiodata on samanlaista AES3- ja S/PDIF-yhteyksissä, mutta sähköisesti liitännät ovat erilaisia. Audiodata lähetetään LPCM-muodossa lohkoina, jotka koostuvat enintään 192 kehyksestä (numeroitu 0..191). Jokainen kehys on jaettu kahteen alikehykseen tai kanavaan: A ja B eli vasen ja oikea. Jokainen alikehys sisältää yhden PCM-koodatun ääninäytteen. Tietyt näytteistystaajuudet ovat suositeltuja AES5-standardin mukaan.
AES3-määrittely kuvaa signaalin välittämisen johdinparin avulla, mutta määrittelyn lisäosassa (Annex D) kuvataan välitys "rakenteisen" johtimen kautta. SMPTE-laajennukset standardiin kuvaavat muun kuin PCM-äänen välittämisen.