AR-10:n pohjalta on myöhemmin suunniteltu useita aseita. Stonerin pian AR-10:n jälkeen suunnittelema 5,56×45 mm NATO -kaliiperinen AR-15 perustuu AR-10:een. Yhdysvaltain asevoimat otti sen käyttöön M16-rynnäkkökiväärinä, ja siitä tuli todella yleinen ase.
Kehitys ja historia
AR-10 oli jatkumoa useille ArmaLiten 1950-luvulla suunnittelemille aseille, joista suurin osa ei menestynyt. ArmaLite oli tuolloin vielä hyvin pieni asevalmistaja. AR-10:n pääsuunnittelijana toimi Eugene Stoner, jonka ArmaLiten perustaja George Sullivan oli saanut yhtiön pääinsinööriksi. Ase esiteltiin vuonna 1956.
AR-10 pääsi Yhdysvaltain asevoimien kokeisiin ja kilpailuun M1-kiväärin korvaamisesta, mutta hävisi M14:lle, joka valittiin uudeksi palveluskivääriksi 1957. M14 korvattiin kuitenkin jo melko pian AR-10:n kevyempikaliiperisella jatkokehitelmällä, AR-15:llä eli M16-rynnäkkökiväärillä. ArmaLite myi AR-10:n ja AR-15:n oikeudet Coltille vuonna 1959, koska tarvitsi rahaa eikä kyennyt tarpeeksi suureen tuotantoon. Alkuperäistä AR-10:tä valmistettiin suhteellisen vähän, vain alle 10000 kappaletta. Kiväärejä myytiin joihinkin maihin ympäri maailmaa.
Suunnittelu
AR-10 käyttää lataamiseen kaasujärjestelmää, joka perustuu laukauksesta purkautuvan kaasun välittämiseen lukonpidikkeessä sijaitsevan männän kautta latauksessa tarvittavaksi liikkeeksi. Aseella voi ampua sekä kertatulta että sarjatulta. AR-10 käyttää 7,62×51 mm NATO -patruunaa, joka oli aseen suunnittelun aikaan vasta hiljattain standardisoitu. Suunnittelunsa aikaan AR-10 oli sen tyyppisistä kivääreistä melko kevyt, tyhjänä päälle kolme kilogrammaa.
Yhdysvallat