Adlercreutz

Adlercreutz
Adlercreutz-suvun aatelisvaakuna
Adlercreutz-suvun aatelisvaakuna
Alkuperä Uusimaa
Aateloitu 1700
Kantaisä Thomas Erikinpoika
Suomi Suomen ritarihuone
Introdusoitu 1818
Numero 97
Ruotsi Ruotsin ritarihuone
Introdusoitu 1703, 1810 ja 1815
Arvo Aatelinen, vapaaherrallinen ja kreivillinen
Numero 1386 B, 331 ja 125

Adlercreutz ([ˈɑːdlærkrøi̯ts]) on suomalainen ja ruotsalainen aatelissuku. Ruotsissa eräs suvun haara on korotettu vapaaherralliseen ja osa siitä edelleen kreivilliseen säätyyn.

Historia

Suku on lähtöisin Lohjan pitäjän Ison-Teutarin (Stortötar) kylästä. Vanhin tunnettu kantaisä on vuonna 1654 kuollut talollinen Erik Maununpoika. Hänen poikansa Thomas loi komean virkamiesuran kruunun palveluksessa Tukholmassa ja otti aluksi käyttöön kotikyläänsä viittaavan sukunimen Teuterström kunnes hänet aateloitiin Karlshamnissa vuonna 1700 nimellä Adlercreutz. Seitsemän vuotta myöhemmin hänen sukunsa merkittiin Ruotsin aateliin aatelisena sukuna numero 1382, mikä vaihdettiin myöhemmin numeroon 1386. Thomas Adlercreutzin kahden pojan jälkeläiset asuivat kartanonomistajina Suomessa: vanhemman pojan, hovioikeudenneuvos Erik Adlercreutzin sukuhaaran omistuksiin kuuluivat muun muassa Boen kartano Porvoossa, Sjundbyn kartano Siuntiossa ja Raalan kartano Nurmijärvellä; nuoremman pojan, Carl Adlercreutzin sukuhaara omisti Kiialan kartanon Porvoon lähellä.

Suvun tunnetuin edustaja oli Carl Adlercreutzin pojanpoika, kenraali Carl Johan Adlercreutz, joka ansioitui Suomen sodassa, mutta joutui Ruotsin tappion myötä jättämään Suomen. Hänet korotettiin ansioistaan Ruotsissa kesäkuussa 1808 ritaristoon ja saman vuoden elokuussa edelleen vapaaherraksi, joten hänen jälkeläisensä muodostavat siellä vapaaherrallisen aatelissuvun numero 331. Vuonna 1814 hänet korotettiin uuden hallitusmuodon mukaisesti edelleen kreiviksi, minkä jälkeen vapaaherrallisen sukuhaaran päämiehellä on ollut kreivin arvo. Kaksi muuta sukuhaaraa liitettiin Suomen aateliin ja ne saivat Suomen ritarihuoneen järjestäytymisen yhteydessä vuonna 1818 numeron 97. Toinen näistä haaroista sammui vuonna 1838, toinen on yhä elossa. Eräs sukuhaara on vuodesta 1917 asunut Argentiinassa.

Sitkeän huhun mukaan Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven isä, pitäjänräätäli Eric Johan Stenvall olisi ollut kartanonherra Carl Henrik Adlercreutzin avioton poika. Yle testasi huhun todenperäisyyttä vuonna 2019 teettämällä DNA-testin Aleksis Kiven veljen ja Carl Henrik Adlercreutzin jälkeläisille. Testi paljasti Stenvallien haploryhmän olevan Skandinavialle tyypillinen I1, kun taas Adlercreutzien haploryhmä oli suomalais-ugrilaisille kansoille tyypillinen N1, joka on syntynyt jossain päin Etelä-Siperiaa. Näin ollen Carl Henrik Adlercreutz ei voinut olla Aleksis Kiven isoisä.

Tunnettuja jäseniä

Avioliitossa nimen Adlercreutz on saanut myös:

Lähteet

  1. ↑ Saarnisto, Petra: Suomenruotsalaisten sukunimien ääntäminen Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 17.7.2024.
  2. 1 2 3 4 5 Veli-Matti Autio: Adlercreutz (1600–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.10.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. 1 2 3 Adliga ätten nr: 1386 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
  4. ↑ Kommendörsätten nr: 1386 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
  5. ↑ Friherrliga ätten nr: 331 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
  6. ↑ Grevliga ätten nr: 125 Adlercreutz Ätt- och vapendatabas, Ruotsin ritarihuone. (ruotsiksi) Viitattu 18.8.2012.
  7. ↑ Rask, Regina: Aleksis Kiven sukujuuret on nyt selvitetty varmuudella – sitkeät huhut Kiven aatelisjuurista eivät pidä paikkansa YLE. 8.5.2019. Viitattu 20.7.2019.

Aiheesta muualla