Ager publicus (lat., ”julkinen maa”) tarkoitti Rooman valtion omistamia maa-alueita. Osa niistä annettiin vuokralle ja saadut tulot käytettiin kulttimenoihin. Osaa taas käytettiin laidunmaana, jonka käytöstä piti maksaa. Osaa viljelivät vauraat yksityishenkilöt, possessores, jotka maksoivat maan käytöstä.
Rooma takavarikoi voitetuilta kansoilta yleensä kolmanneksen näiden maista, joista ager publicus muodostui. Takavarikoiduille alueille perustettiin siirtokuntia tai kensorit vuokrasivat parhaat maa-alueet viljelymaiksi. Gracchuksen veljekset vaativat 100-luvun loppupuolella eaa. ager publicuksien oikeudenmukaisempaa jakoa, ja siitä lähtien nämä maat määriteltiin tarkasti.