Agnes Helen Nicholls CBE (14. heinäkuuta 1876 Cheltenham – 21. syyskuuta 1959 Lontoo) oli brittiläinen ooppera- ja konserttilaulaja, joka oli äänialaltaan sopraano.
Nichollsin vanhemmat olivat kangaskauppias Albert Chapman Nicholls ja Fanny Elizabeth Nicholls (o.s. Vent). Nicholls opiskeli Lontoon Royal College of Musicissa Albert Visettin johdolla. Hänestä tuli arvostettu oratoriosolisti. Nicholls teki ensimmäisen esiintymisensä Royal Opera Housessa vuonna 1901 Engelbert Humperdinckin Hannun ja Kertun tuotannossa. Hän esiintyi myös Isidore de Laran oopperan Messaline tuotannossa Emma Calvén, Francesco Tamagnon ja Paul Seveilhacin kanssa. Nicholls menestyi Hans Richterin johdolla Richard Wagnerin roolien tulkitsijana. Hän esiintyi vierailijana Yhdysvalloissa vuonna 1904. Kiertäessään Thomas Quinlanin oopperaseurueen jäsenenä Nicholls tulkitsi Wagnerin Tristanin ja Isolden naispääosan teoksen Australian-ensiesityksessä vuonna 1912. Hän esiintyi lisäksi Etelä-Afrikassa.
Nicholls esiintyi myös muun muassa Thomas Beechamin johdolla ja työskenteli British National Opera Companyssa 1920-luvulla. Hänen konserttiohjelmistoonsa kuului usein muiden muassa Edward Elgarin teoksia. Nicholls kärsi kilpirauhassairaudesta, jonka takia hän joutui jäämään laulajana eläkkeelle. Hän kuitenkin jatkoi uraansa lauluopettajana, jonka oppilaiden joukossa oli eteläafrikkalainen sopraano Rose Alper. Nichollsin levytetty tuotanto on suppea eikä edusta kattavasti hänen ohjelmistoaan. Esimerkiksi tallenteita hänen tulkinnoistaan Wagnerin ja Wolfgang Amadeus Mozartin teoksista ei ole säilynyt. Levytystuotanto koostuukin enimmäkseen aikansa suosituista lauluista. Nicholls sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajan arvon. Hän oli vuodesta 1904 lähtien naimisissa säveltäjä Hamilton Hartyn (k. 1941) kanssa. Nicholls kuoli sydämen vajaatoimintaan 83-vuotiaana.