| Osa artikkelisarjaa |
| Tunteet |
|---|
| Yleiskatsaus |
Ahdistus on tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja univaikeuksia. Ajoittainen ahdistus on osa kaikkien ihmisten elämää. Ahdistus muuttuu mielenterveyden häiriöksi, mikäli se on suhteettoman suurta (pieni tilanne tuottaa suurta ahdistusta), jatkuu pitkään stressaavan tilanteen jälkeenkin tai esiintyy ilman ulkoista syytä.
Ahdistus on pelon tavoin normaali sopeutumisreaktio. Pelko on reaktio vaaraa ennustavaan ärsykkeeseen. Ahdistuksen kohde ei usein ole yhtä selkeä kuin pelon kohde, ja ahdistuksen kohde voi olla ajallisesti kauempana tulevaisuudessa. Pelko on aistilähtöistä, kun taas ahdistus on kognitiolähtöistä.
Pelko ja ahdistus esiintyvät hyvin samanlaisina eri eläimillä, eli ne ovat evolutiivisesti konservoituneita.
Monet lääkeaineet voivat aiheuttaa sivuvaikutuksena ahdistuneisuutta. Tällaisia lääkeaineita ovat muun muassa analgeetit, anestesia-aineet, väsyttävät antihistamiinit, antikolinergiset aineet, ehkäisytabletit, epilepsialääkkeet, sympatomimeetit, insuliini, kilpirauhashormonit, litium, masennuslääkkeet, Parkinsonin taudin lääkkeet, psykoosilääkkeet, sydänlääkkeet ja verenpainelääkkeet.
Ahdistuneisuushäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joiden oireisiin kuuluu ahdistuksen tunne. Ahdistuneisuushäiriöt ovat tavallisimpia mielenterveyden häiriöitä. Ahdistuneisuushäiriö puhkeaa yleensä ympäristötekijöiden ja perinnöllisen alttiuden yhteisvaikutuksesta. Ahdistuneisuus voi olla myös skitsofrenian ennakko-oire.
Ahdistuneisuutta voidaan lievittää itse tai läheisen tukemana muun muassa