Ostretšiny

Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuva Ostretšinysta vuodelta 1909.

Ostretšiny (ven. Остречины, suomeksi myös Ahnus) oli seurakunta ja volosti Aunuksen Karjalassa Venäjällä. Se sijaitsi Ostretšinka- eli Ahnusjoen varrella lähellä Syvärin yläjuoksua noin sata kilometriä Petroskoista etelään.

Ostretšinyn pogosta mainitaan vuoden 1563 verokirjassa. Se käsitti 1700-luvulle saakka myös Latvan, Soutjärven, Šokšun, Iivinän ja Juksovitšin seurakunnat. Seudun asukkaat olivat venäläistyneitä vepsäläisiä tai lyydiläisiä. Nimitys Ostretšiny ja sen vepsänkielinen vastine Ahnuz perustuvat molemmat ahventa tarkoittaviin sanoihin.

Ostretšinyn kirkonkylä koostui 1860-luvun alussa Burakovan, Navolokin, Ostaševan ja Vorobjovan kylistä. Seurakuntalaiset harjoittivat laivanrakennusta, maanviljelyä ja puunhankintaa. Kirkolla pidettiin vuosittain suuret markkinat.

Petroskoin kihlakuntaan kuulunut volosti käsitti Ostretšinyn, Gak-rutšein ja Muromljan kyläkunnat. Se rajoittui lännessä Mätysovaan, pohjoisessa Latvaan, idässä Soutjärveen ja etelässä Lotinapellon kihlakuntaan. Vuonna 1905 volostissa oli 30 kylää ja 3 309 asukasta. Kunnantalo sijaitsi Vorobjovassa.

Volosti liitettiin vuonna 1920 Karjalan työkansan kommuunia perustettaessa Lotinapellon kihlakuntaan. Vuodesta 1927 lähtien se kuului kyläneuvostona Leningradin alueen Voznesenjen piiriin. Jatkosodan aikana alue oli suomalaisten miehittämä. Kylät jäivät vuonna 1950 Ylä-Syvärin tekojärven alle.

Alue kuuluu nykyään Leningradin alueen Podporožjen piiriin. Se on täysin asumaton.

Lähteet

  1. ↑ Eesti Keele Instituudi kohanimeandmebaas Eesti keelen instituut. Viitattu 11.5.2022.
  2. ↑ Kielletyt kartat 3: Itä-Karjala 1941–1944, s. 9, 70. Porvoo: Atlas Art, 2009. ISBN 978-952-5671-16-2
  3. ↑ Žukov, Aleksei: Pogosty, volosti i prihody Karelii (po materialam perepisei Zaonežskih pogostov kontsa VI – serediny XVIII vv.) Karelski nautšnyi tsentr RAN. Viitattu 11.5.2022.
  4. ↑ Pahomov, Miikul: Lyydiläiskysymys: kansa vai heimo, kieli vai murre? s. 65–66. Helsinki: Helsingin yliopisto & Lyydiläinen Seura, 2017. ISBN 978-951-51-2902-4 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Mullonen, I.: Otšerki vepsskoi toponimii, s. 131. Sankt-Peterburg: Nauka, 1994. ISBN 5-02-028155-7 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Ostretšinski pogost Pravoslavnyje prihody i monastyri Severa. Viitattu 11.5.2022.
  7. 1 2 Ostretšinskaja volost Petrozavodskskogo ujezda Olonetskaja gubernija. Viitattu 11.5.2022.
  8. ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 828. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  9. ↑ Namjatova, Je. S.: Administrativno-territorialnoje delenije Karelii v istoritšeski period XV–xx vekov. Bjulleten Muzeja istorii Kulturnogo tsentra MVD po Respublike Karelija, 1(40)/2013, s. 9.
  10. ↑ Spravotšnik istorii administrativno-territorialnogo delenija Leningradskoi oblasti Sistema klassifikatorov Sankt-Peterburga. Arkistoitu 30.7.2019. Viitattu 11.5.2022.