
Aina Johanna Mannerheim (o.s. Ehrnrooth; 17. heinäkuuta 1869 Nastola – 5. tammikuuta 1964 Tukholma) oli suomalainen laulaja, äänialaltaan mezzosopraano. Hän piti sortovuosien aikana vuosina 1899–1903 konsertteja kansanvalistustyön hyväksi Suomessa ja muualla Pohjoismaissa.
Mannerheimin vanhemmat olivat protokollasihteeri Carl Albert Ehrnrooth ja kreivitär Lovisa (Louise) Fredrika Adelaide de Geer till Tervik. Hänen veljiään olivat vuorineuvos Georg Ehrnrooth, pankinjohtaja Axel Ehrnrooth ja professori Ernst Ehrnrooth. Mannerheimin puolisona oli vuodesta 1896 varatuomari, kreivi Carl E. J. Mannerheim.
Mannerheim opiskeli laulua Saint-Yves Baxin ja Mathilde Marchesin oppilaana Pariisissa vuosina 1893–1896. Hän konsertoi kaikissa Pohjoismaissa. Mannerheimin pitäessä marraskuussa 1900 Ina Langen kanssa konserttia Suomessa kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov peruutti konserttiluvan, mutta neuvokkaat esiintyjät löysivät tavan jatkaa esiintymistään ja nolasivat siten kenraalikuvernöörin. Mannerheim muutti vuonna 1903 Ruotsiin, kun Bobrikov karkotti hänen aviomiehensä Suomesta.