Abū Nasr Muhammad ibn al-Farakh al-Fārābi (n. 872–950) (turk. Farabi, pers. محمد فارابی) oli filosofi, joka islamilaisessa maailmassa tunnettiin nimellä ”toinen opettaja”, siinä missä ensimmäinen oli Aristoteles. Hän oli kotoisin Keski-Aasiasta, mistä hän myöhemmin siirtyi kalifaatin pääkaupunkiin Bagdadiin. Al-Farabi opiskeli hellenististä filosofiaa Syyriassa ja Mesopotamiassa nestoriolaisten kristittyjen opettajien johdolla ja kuului uusplatonisteihin. Al-Farabi korosti filosofian itsenäistä asemaa suhteessa teologiaan.
Al-Farabin kerrotaan kirjoittaneen 160 teosta, joista kahdeksan käsitteli musiikkia. Hän kehitti etenkin rytmiikan teoriaa. Ainoastaan hänen suppein musiikkia koskeva kirjoituksensa oli käännetty keskiajalla latinaksi. Al-Farabin luomat musiikkitieteen käsitteet ja metodit ovat silti jättäneet pysyvän jäljen musiikin teoriaan.
Al-Farabin kuva on Kazakstanin 200 tengen setelissä.