Ala-aurinko

Ala-aurinko nähtynä lentokoneesta Kanadan yllä

Ala-aurinko on melko harvinainen haloilmiö, joka on kuitenkin yleisin horisontin alapuolisista halomuodoista. Ala-aurinko on yksinkertainen Auringon heijastuskuva, joka näkyy yhtä paljon horisontin alapuolella kuin mitä Aurinko on horisontin yläpuolella.

Havaitseminen

Ala-aurinkoa on yleensä paras havaita lentokoneesta. Lentokoneesta havaitut ala-auringot voivat olla huomattavan kirkkaita, jopa häikäiseviä.

Jääsumussa ala-aurinko on helppo havaita myös maanpinnalta, sillä se ilmestyy välkehtimään lähietäisyydelle, kun havaitsijan ympärille on kertynyt tarpeeksi tiheää jääsumua. Korkealta paikalta nähtynä halo voi olla samankaltainen kuin lentokoneesta nähtynä.

Muoto

Ala-aurinko on useimmiten pistemäinen, tai hieman pystysuunnassa venynyt soikio, ja voi muistuttaa paljonkin auringonpilaria.

Synty

Ala-aurinko syntyy valon heijastuessa kuusikulmaisista laatta-asennossa leijailevista jääkiteistä, ja ala-auringon syntyyn riittävät muille haloille huonot tähtimäiset kiteet. Jääkiteet ovat silloin tarpeeksi harvalukuisia, jotta ilma pysyy kirkkaana joka suuntaan.

Katso myös

Lähteet

  1. 1 2 3 4 Pekkola, Marko & Sillanpää, Mika & Ruoskanen, Jukka: ”Horisontin alapuoliset halot”, Valkean taivaan vieraat, s. 49. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1999. Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. 1 2 3 Riikonen, Marko: Halot: Jääkidepilvien valoilmiöt, s. 92–93. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2011. ISBN 978-952-5329-89-6
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.