Alaivuoret

Alaivuoria Žiptikin laaksossa.

Alaivuoret (kirg. Алай кырка тоосу, Alai kyrka toosu, tadžikiksi қаторкӯҳи Олой, qatorkūhi Oloi, ven. Ала́йский хребе́т, Alaiski hrebet) on Pamir–Alaivuoristoon kuuluva vuorijono Kirgisiassa ja Tadžikistanissa.

Alaivuoret rajoittuvat pohjoisessa Ferganan laaksoon, idässä Kök-Suu- ja Alai-Kuuvuoriin, etelässä Alain laaksoon ja lännessä Turkestanvuoriin. Vuorijonon pituus on yli 480 kilometriä. Keskikorkeus on 3 500–4 000 ja korkein huippu 5 880 tai 5 539 metriä. Länsiosa on itäosaa korkeampi.

Vuoret koostuvat etupäässä hiekkakivestä, konglomeraatista, kalkkikivestä, porfyriitista ja tuffista. Hyötykaivannaisiin kuuluvat elohopea, antimoni, kulta, rautamalmi, bauksiitti, kalium, volframi, vismutti, monimetalli, arseeni ja kivihiili.

Loivilla pohjoisrinteillä on laaksoja ja kukkuloita, kun taas etelärinteet ovat jyrkät ja karut. Vuotuinen sademäärä on 400–500 millimetriä. Etelärinteillä on kuivaa aroa (2 900–3 600 metriä), puoliaavikko- ja arokasvillisuutta (3 600–4 600 metriä), subalpiinisia ja alppiniittyjä (4 600-4 800 metriä) ja ylempänä ikilunta ja jäätiköitä. Pohjoisrinteillä 1 500–3 000 metrin korkeudessa on metsäaroa, ylempänä niittyjä ja 3 900 metrin yläpuolella ikilunta ja jäätiköitä.

Alaivuoret ja niihin liittyvät Turkestan-, Zarafšon- ja Hisorvuoret muodostavat Hisor–Alaivuoriston, joka on yksi Pamir–Alain osista.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 Kyrgyz Sovet Entsiklopedijasy, tom 1, s. 148. Frunze: Kyrgyz Sovet Entsiklopedijasynyn bašky redaktsijasy, 1976.
  2. 1 2 Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 379. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
  3. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 6, s. 563–564. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1971.
  4. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 19, s. 129. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1975.