Albrekt II (saks. Albrecht II); (10. elokuuta 1397 Wien – 27. lokakuuta 1439 Neszmély, Unkari) oli Saksan kuningas vuodesta 1438 kuolemaansa asti. Hän oli myös Unkarin kuningas (Albert, ensimmäinen ja ainoa tämänniminen) vuodesta 1437, Böömin kuningas (Albrecht, ensimmäinen tämänniminen) vuodesta 1438, Itävallan arkkiherttua (Albrecht V) ja Luxemburgin herttua vuodesta 1404 kuolemaansa asti. Albrekt kuului Habsburgien sukuun.
Albrektin vanhemmat olivat Albrekt IV (1377–1404), Itävallan herttua ja Johanna Sofia Baijerilainen (n. 1373–1410), joka oli Baijerin herttuan Albert I:n ja tämän ensimmäisen puolison Margareeta Briegiläisen nuorin tytär ja kuului Wittelsbach-sukuun. Hänellä oli nuorempi sisar Margareeta (1395–1447), joka avioitui vuonna 1412 Baijeri-Landshutin herttuan Henrik XVI:n kanssa.
Albrektista tuli isänsä Albrekt IV:n kuoltua Itävallan arkkiherttua 7-vuotiaana (Albrekt V). Hänen kolme enoaan toimivat vuorollaan sijaishallitsijana, kunnes Albrekt otti vallan vuonna 1411.
Albrekt avioitui Wienissä 19. huhtikuuta 1422 Elisabet Luxemburgilaisen (1409–1442) kanssa, joka oli kuningas Sigismund Luxemburgilaisen ja Barbara Celjeläisen ainoa lapsi.
Heille syntyi neljä lasta, joista viimeinen syntyi isänsä kuoleman jälkeen.
.jpg)
Albrektin puoliso Elisabet Luxemburgilainen oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Sigismundin, Unkarin ja Böömin kuninkaan ainoa lapsi, ja hänen odotettiin nousevan valtaistuimelle yhdessä puolisonsa kanssa. Isänsä kuoleman jälkeen 1437 Unkarin aateliset valitsivat Elisabetin ja hänen miehensä de facto tasa-arvoisiksi hallitsijoiksi. Albrekt ei kuitenkaan voinut täysin puolustaa asemaansa, koska Veszprémin piispa kieltäytyi luopumasta oikeudestaan kruunata kuningatar, hallitsijan kruunasi perinteisesti Esztergomin piispa. Pariskunnan kruunajaiset pidettiin Székesfehérvárin basilikassa 1. tammikuuta 1438. Elisabet tunnustettiin kanssahallitsijaksi, ja hän oli aktiivisesti mukana valtion asioissa.
Albrekt auttoi appeaan, Saksan kuningasta ja tulevaa keisaria Sigismundia hussilaissodissa, mistä palkintona Sigismund nimitti Albrektin seuraajakseen ja myönsi hänelle Määrin rajakreivin arvonimen vuonna 1423. Sigismund kuoli vuonna 1437, ja Albrekt sekä hänen puolisonsa Elisabet Luxemburgilainen kruunattiin hänen seuraajinaan Unkarin kuninkaaksi ja kuningattareksi 1. tammikuuta 1438 Székesfehérvárissa. Albrekt siirsi edeltäjänsä tavoin hovinsa Itävallasta Unkariin. Kuusi kuukautta kruunajaisten jälkeen Albrekt kruunattiin Böömin kuninkaaksi 29. kesäkuuta Prahassa, mutta böömiläisaatelisto ei tunnustanut hänen kuninkuuttaan, eikä Albrektin onnistunut saada Böömiä hallintaansa, vaan hän ajautui sotaan böömiläisiä ja näiden puolalaisia liittolaisia vastaan. Albrekt kruunattiin 18. maaliskuuta 1438 Frankfurtissa Saksan kuninkaaksi. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut keisaria.
Albrektin kuoleman jälkeen vuonna 1440 Elisabet Luxemburgilainen toimi sijaishallitsijana ja yritti saada kruunun vastasyntyneelle pojalleen Ladislaus V:lle, mutta ei kuitenkaan pystynyt estämään Puolan Vladislav III:n valintaa Unkarin kuninkaaksi. Elisabetin ja Vladislavin kesken käytiin jonkin aikaa sisällissotaa, mutta molemmat kuolivat muutaman vuoden kuluessa, Elisabet 1442 ja Vladislav 1444.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albrekt II Wikimedia Commonsissa |
Edeltäjä: Sigismund Luxemburgilainen |
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija 1438–1439 |
Seuraaja: Fredrik III |
| Edeltäjä: Sigismund Luxemburgilainen |
Unkarin kuningas 1437–1437 |
Seuraaja: Vladislaus I |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
