Alea-Kirja oli Kauko Kareen 1967 perustama kustannusyhtiö. Hän perusti sen saadakseen julki kirjansa Tähän on tultu, jota muut kustantamot eivät ottaneet julkaistavaksi.
Alea-kirja julkaisi vuosina 1968–1993 ilmestynyttä poliittista Nootti-nimistä aikakauslehteä sekä Kareen muita kirjoja ja Kareen mielikirjailijoiden Eino Leinon ja August Strindbergin teoksia. Lisäksi kustantamo julkaisi kymmeniä muita teoksia, jotka eivät sopineet muille kustantamoille, joukossa runsaasti epäpoliittisia muistelmia, romaaneja ja runokokoelmia, monet laadultaan heikkoja. Monet kirjailijat rahoittivat teostensa julkaisun ainakin osittain itse. Kare kirjoitti 1974 Tapio Kaitaharjulle: ”Ei voi sanoa, että Alea rahoittaisi tekijänpalkkioilla Nootin tappiota. - - Alean kirjailijat ovat päinvastoin itse rahoittaneet ainakin osaksi teoksensa. - - Siis puolittain omakustanneperiaate. Muuten tästä ei tulisi mitään.” Vuonna 1972 tilanne oli Nootin tappioiden vuoksi niin kriittinen, että Kare tarjosi tekeillä olleita ja joitakin jo julkaistujakin kirjoja entiselle työnantajalleen WSOY:lle ja myi kirjojaan kirjakauppiaille pilkkahintaan.
Simo Grönroos sanoo väitöskirjassaan, että 1970-luvulla kustantamon toiminta marginalisoitui osittain Kareen itsesensuuriin taipumattoman luonteen vuoksi. Urho Kekkosen presidenttikauden jälkeen Alea-kirjan tuotanto sai jälleen huomiota mutta hiipui Neuvostoliiton hajottua.