Alexander Roslin

Omakuva Kustaa III:tta maalatessa, 1790.
Roslinin omakuva vuodelta 1785.

Alexander Roslin (15. heinäkuuta 1718 Malmö, Ruotsin kuningaskunta – 5. heinäkuuta 1793 Pariisi, Ranskan ensimmäinen tasavalta) oli ruotsalainen muotokuvamaalari, joka työskenteli vuodesta 1752 pääasiassa Pariisissa Ranskassa, missä hän omaksui hienostuneen rokokoo-tyylin. Erityisesti hänen maalauksiensa tekstiilien käsittelyä on kutsuttu loisteliaaksi.

Hän työskenteli hovimaalarina Ranskan kuningashuoneelle ennen vuoden 1789 vallankumousta. Roslinin erityistaitoihin kuului kiiltävien silkkien ja pienten yksityiskohtien tarkka kuvaaminen.

Roslin oli aikansa aristokratian ja sivistyneistön suosiossa, ja hän maalasi muun muassa Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n, Venäjän keisarinna Katariina II Suuren ja Carl von Linnén muotokuvat. Hänet kutsuttiin vuonna 1767 Ranskan akatemian jäseneksi. Hänen töitään on nähtävissä muun muassa Tukholman Nationalmuseetissa.

Neljä Roslinin teosta Ruotsin kuningas Kustaa III:sta, kuningatar Sofia Magdalenasta, sekä vapaaherra Thure Klinckowströmistä ja Grignanin kreivitär Françoise Marguerite de Sévignéstä kuuluvat Suomen Kansallisgallerian kokoelmiin.

Hänen varhaiset muotokuvansa on tehty vaaleilla ja viileillä väreillä ja niissä näkyy Jean-Marc Nattierin vaikutus, esimerkiksi maalauksessa Paronitar de Neubourg-Cromièren muotokuva (1756). Noin 1760-luvulla on havaittavissa taipumuksia kohti tiukempaa muotoa ja värikkäämpää palettia, esimerkiksi hänen vaimonsa muotokuvassa Hunnutettu nainen (1768), ja maalauksessa Ruukinpatruuna John Jenningsin, hänen veljensä ja kälynsä muotokuva (1769).

Roslin oli ennen kaikkea kankaiden ja ihon mestarillinen kuvaaja, mutta hän osasi maalata myös psykologisesti läpitunkevia muotokuvia. Hän osoitti teoksissaan herkkyyttä aikansa maulle ja suurta taitoa. Tämä yhdistelmä toi hänellä suurta menestystä ja tilauksia Pariisin aristokratian parista.

Paronitar de Neubourg-Cromière, 1756

Suku ja koulutus, uran ensivaiheet

Alexander Roslin oli amiraliteetin lääkäri Hans Roslinin ja Katarina Wertmüllerin poika. Hänen isänsä oli kotoisin Tukholmasta ja oli toiminut Skånen "hallituksen lääkärinä" vuodesta 1714 lähtien, mutta menetti virkansa vuonna 1718 yleisen laman seurauksena. Sen sijaan hänen täytyi elättää itseään kaupunginlääkärinä ja yksityisvastaanotolla. Hänen äitinsä oli lääkäri Johan Ulrik Wertmüllerin serkku, taiteilija Adolf Ulrik Wertmüllerin isä, joka oli siten Alexander Roslinin serkku.

Isänsä komennuksien vuoksi perhe muutti ympäri Etelä-Ruotsia. Perhe asui jonkin aikaa Kristianstadissa ja Karlskronassa, missä Hans Roslin nimitettiin amiraliteetin lääkäriksi. Alexanderin ollessa oli yhdeksäntoistavuotias, hänen isänsä kuoli vuonna 1737. Laivastokaupunki Karlskronassa nuorelle Alexanderille oli luonnollista kouluttautua laivanrakentajaksi, koska perheen talous ei ollut erityisen hyvä. Roslin sai ensimmäisen taiteellisen koulutuksensa amiraliteetin piirtäjä Lars Ehrenbilliltä (1697–1747). Tämä huomasi Roslinin taiteelliset kyvyt ja neuvoi tätä jatkamaan opintojaan Tukholmassa. Roslinilla oli epätavallinen taipumus piirtää ja maalata, ja hän oppi piirtämään amiraliteetin kapteenilta Lars Ehrenbilliltä Karlskronassa ja alkoi sitten harjoittaa miniatyyrimaalausta. Ajatuksena oli , että hän kouluttautuisi laivanpiirtäjäksi. Vuonna 1737 Roslin palasi Tukholmaan ja kuusitoistavuotiaana hänestä tuli hovimaalari Georg Engelhard Schröderin (1684–1750) oppilas Tukholmassa, ja hän asui Schröderin luona vuoteen 1741 asti. Schröder oli Preussin kuningas Friedrich Vilhelm I:n hovimuotokuvamaalari. Ei tiedetä miksi Roslin keskittyi muotokuviin. Mutta alusta alkaen Roslinilla oli puhtaasti käytännöllinen näkemys ammatinvalinnastaan. Hän ymmärsi, että hyvällä muotokuvamaalarilla olisi aina markkinat teoksilleen.

Hunnutettu nainen (Taiteilijan vaimo) 1768.

Roslin asui muotokuvamaalari Schröderin luona viisi vuotta, ollessaan 18–23 -vuotias. Hänen oppipoikakautensa sisälsi perusteellisen käsityötaidon koulutuksen. Tämän jälkeen Roslin piti itseään täysin koulutettuna, mutta tajusi, että kilpailutilanne Tukholmassa oli kova ja asiakaskunta rajallinen.

Hän alkoi maalata suurempia muotokuvia öljyväreillä. Vuonna 1741 hänen entinen opettajansa Lars Ehrenbill kehotti Roslinia muuttamaan Göteborgiin. Hänen töitään tältä ajalta ei kuitenkaan tunneta. Vuonna 1742 hän maalasi pari maalausta Hasslövin kirkolle Hallannissa, Ristiinnaulitsemisen ja Ylösnousemuksen. Hän asui Skånessa vuoteen 1745 asti. Siellä Roslin sai nensimmäiset siihen merkittävimmät tilaustyönsä Skånen aristokratian edustajilta. Hän sai tilauksia Coyetin (Trolle-Ljungbyn linna) ja Lewenhauptin (Övedsklosterin linna) sukujen jäseniltä. Kreivi Nils Julius Lewenhaupt teetti Roslinilla maalauksen itsestään ollessaan sukulaistensa luona Skånessa ja suostutteli Roslinin seuraamaan häntä rajakreivi Friedrich von Brandenburg-Kulmbachin hoviin Bayreuthiin Baijeriin.

Brukspatron John Jennings, hans bror och svägerska (1769), Nationalmuseum, Tukholma.
Pastellimaalari Marie Suzanne Giroust, 1770.

Kansainvälinen ura

Bayreuth

Kreivi Nils Julius Lewenhauptin kautta Roslin otti yhteyttä myös rajakreivi Friedrich von Brandenburg-Kulmbachiin (1711–1763). Vuonna 1745 Lewenhaupt, joka työskenteli rajakreivin hovissa Bayreuthissa, kutsui Roslinin Bayreuthin hoviin. Tämä tarkoitti hänelle mahdollisuutta siirtyä Keski-Eurooppaan, ja Italia ja Pariisi olivat houkuttelevia matkakohteita. Bayreuthissa Roslin maalasi useita pastellitöitä vierailevasta italialaisesta oopperaryhmästä. Oopperatalo, teatteri ja oopperarakennus, Bayreuthin oopperatalo eli Markgräfliches Opernhaus, rakennettiin vuosina 1744–1748 rajakreivin tyttären Elisabeth Fredrika Sophia Brandenburg-Bayreuthin ja Karl Eugen von Württembergin häiden yhteydessä.

Bayreuthissa hän viipyi kolme vuotta, mutta onnistui jatkamaan matkaansa Italiaan opiskelemaan suurten mestareiden teoksia vuonna 1747, vaikka lupasikin palata takaisin. Roslin matkusti Nürnbergin, Neuburgin ja Innsbruckin kautta Venetsiaan. Sieltä hän jatkoi Ferraran ja Bolognan kautta Firenzeen, jonne hän saapui heinäkuussa 1748. Roslinin oletetaan tuolloin valitun Firenzen taideakatemiaan, koska hänet oli kutsuttu yhteen akatemian kokouksista, Ulrik Schefferin Pariisista vuonna 1753 Kustaa III:lle lähettämän kirjeen ja hänen tyttärensä muistelmien mukaan.

Napoli, Rooma ja Parma

Firenzestä hän jatkoi Livornon kautta meritse Napoliin, jonne hän saapui vuoden 1749 lopulla. Napolissa hän sai tilauksen herttuatar Tuttavillan kokovartalomuotokuvasta. Hän viipyi Napolissa 16 kuukautta, ennen kuin hän Ranskan suurlähettilään välityksellä sai seuraavan työsuhteensa Parmaan. Parman herttua Filip (1720–1765) kutsui Roslinin hoviinsa. Matkalla Napolista Roslin pysähtyi Roomassa, jossa ranskalaisilla oli taidekoulu ja jossa hän sai ensimmäistä kertaa tilaisuuden saada käsityksen nykyranskalaisesta taiteesta. Tämän ranskalaisen akatemian johtajana toimi Jean-François de Troy ja hänen kuolemansa jälkeen Charles-Joseph Natoire. He olivat molemmat muotokuvamaalareita, de Troy edelleen barokin perinnettä edustava, Natoire tyypillisempi rokokoon ihanteiden edustaja.

Roslin saapui Parmaan vuoden 1751 alussa, jossa hän viipyi vuoden. Parmassa hänen ammattinsa oli kuvata muun muassa Parman herttuaperhettä vuonna 1752. Hän maalasi muun muassa virallisen muotokuvan Parman herttua Filipistä. Muotokuva on säilynyt ja se noudattaa tarkasti Roslinin jo Ruotsissa kehittämää mallia.

Pariisissa

Kaksoismuotokuva Alexander Roslinista ja hänen vaimostaan, pastellimaalari Marie-Suzanne Giroustista, 1767.

Vuonna 1752 Roslin lähti Parmasta Pariisiin, jonne hän asettui pysyvästi. Mukanaan Pariisiin hänellä oli Parman herttuatar Louise-Élisabeth de Francen (1727–1759) suosituskirje sisarilleen, Les mesdames de Francelle eli Ranskan prinsessoille. Louise-Élisabeth oli Ranskan kuningas Ludvig XV:n vanhin tytär. Roslinille tarjottiin näin yhteyksiä ylimmälle yhteiskunnan tasolle, eli Versailles'n hoviin. Luottamus tarkoitti myös korkeiden panosten peliä. Nyt Roslinin oli taiteellisesti vastattava asetettuihin korkeisiin odotuksiin. Parman herttuattaren suosituskirjeen lisäksi toinen tie Pariisin valtapiireihin kulki Ruotsin lähetystön ja sen virkamiesten kautta, jotka toimivat esittelijöinä Ranskan yhteiskunnassa. Roslin tutustui Pariisissa moniin taiteilijoihin, kuten François Boucheriin, Joseph-Marie Vieniin sekä tulevaan vaimoonsa Marie Suzanne Giroustiin. Hänet valittiin vuonna 1753 Académie royale de peinture et de sculpture eli Ranskan taideakatemian jäseneksi.

Alexander Roslin meni naimisiin 8. tammikuuta 1759 pastellimaalari Marie-Suzanne Giroustin (1734–1772) kanssa, joka myös oli Académie royale de peinture et de sculpture eli Ranskan taideakatemian jäsen. Heille syntyi kuusi lasta.

Kaksoismuotokuva arkkitehti ja silta-insinööri Jean-Rodolphe Perronet 'sta (1708–1794) ja hänen vaimostaan Antoinette Charlotte Bessonista (1754).

Roslin teki vaimonsa muotokuvan vuonna 1768 maalaukseen Hunnutettu nainen, bolognalaiseen tyyliin puettuna, jota taidekriitikko, kirjailija ja filosofi Denis Diderot piti "erittäin pikanttina". Vuonna 1767 hän maalasi kaksoismuotokuvan Taiteilija ja hänen vaimonsa Marie Suzanne Giroust, joka osoittaa Henrik Wilhelm Peillin muotokuvaa. Giroust on kuvattu työskentelemässä pastelliväreillä Henrik Wilhelm Peillin muotokuvan parissa, kun taas Roslin osoittaa Peilliltä lahjaksi saamaansa kultaista rasiaa. Maalauksen kehyksessä on kaiverrus Loin et près (Kaukana ja silti lähellä), mikä osoittaa, että muotokuva oli ystävyyden merkki. Ruotsin Nationalmuseet osti työn vuonna 2013.

Roslin ja hänen muotokuvamaalauksensa tulivat kuuluisiksi, ja hän saavutti merkittävän voiton vuonna 1765 maalattuaan suuren teoksen herttua La Rochefoucauldin perheestä kilpailussa taidemaalari Jean-Baptiste Greuzen kanssa ja voittaessaan palkinnon. Hieman aiemmin hän oli tehnyt yhden tärkeimmistä teoksistaan: maalauksen, joka kuvaa Ludvig XV:n vastaanottoa Hôtel de Villessä Pariisissa hänen toipumisensa jälkeen Metzissä. Maalaus, jossa on yli kolmekymmentä hahmoa, kaikki eri asuissa, tilattiin Pariisin kaupungilta ja asennettiin Hôtel de Villeen, mutta se tuhoutui myöhemmin, kun rakennus tuhoutui tulipalossa Pariisin kommuunin aikana vuonna 1871.

Kustaa III ja hänen veljensä keskustelemassa sotaretkestä, 1771.

Roslin maalasi myös useita kertoja Ranskan kuningasperhettä ja useita ulkomaisia ​​ruhtinaita, Taiteilija matkusti useaan hoviin ja pääsi maalaamaan muun muassa Ruotsin ja Venäjän hallitsijat, sekä aatelistoa Puolassa, kuten prinsessat Izabela Lubomirska ja Izabela Czartoryska ja Itävallassa. Näiden ja useiden muiden maalausten toteuttamisen aikana hän kehitti taiteellisia kykyjään, erityisesti tiettyjen teknisten yksityiskohtien käsittelyssä. Hän sai hyvin epätavallisen tunnustuksen vuosina 1770 ja 1771, kun hän ulkomaalaisuudestaan ​​huolimatta (usein kutsuttu nimellä Roslin le suédois, "Roslin ruotsalainen") sai eläkkeen ja ilmaisen asunnon Louvren palatsissa. Jo vuonna 1767 hänet oli kutsuttu Ranskan akatemian conseilleriksi eli jäseneksi.

Hän oli usein Pariisissa vierailevien ruotsalaisten ympäröimänä, ja antoi myös neuvoja ja tukea sinne matkusteille ruotsalaisille taiteilijoille. Hän oli myös vaikutusvaltaisen ruotsalaisen poliitikon, kreivi Carl Gustaf Tessinin hyvä ystävä. Vaimonsa kuoleman jälkeen vuonna 1772, Roslin vieraili vuosina 1774–1775 Ruotsissa, jossa hänet oli valittu Ruotsin kuninkaalliseen taideakatemiaan, kumma kyllä, ulkomaisena kunniajäsenenä. Vierailunsa aikana hän maalasi kuningasperheen jäseniä (mm. leskikuningatar Lovisa Ulrikan, prinssi Fredrik Adolfin, kuningatar Sofia Magdalenan, prinsessa Hedvig av Gottorp-Holsteinin ja prinsessa Sofia Albertinan), omakuvansa ja tiettävästi vain kaksi henkilöä: valtaneuvos Carl Fredrik Schefferin ja Carl von Linnén.

Katariina II (1776–1777).

Palattuaan Pariisiin hän kulki Pietarin kautta. Venäjän keisarinna Katariina II, josta hän maalasi tästä sekä tsarevna Natalia Aleksejevnasta, tserevna Maria Fjodorovasta sekä tsarevitš Pavelista useita muotokuvia, ja joitakin merkittäviä muotokuvia venäläisistä aatelisista kuten Ivan Betskoista ja kreivi Nikita Paninista vuosina 1775–1777. Katariina II kaikin tavoin saada hänet palvelukseensa, mutta Roslin kieltäytyi houkuttelevista tarjouksista ja palasi Ranskaan. Siellä hän jatkoi työskentelyä aina kuolemaansa asti.

Hän kuoli 74-vuotiaana Pariisissa 5. heinäkuuta 1793 selvittyään Ranskan vallankumouksesta ja elettyään monia suojelijoitaan pidempään; hän oli tuolloin Pariisin rikkaimpia taiteilijoita.

Alexander Roslin oli Wienin maalaustaiteen akatemian ja Firenzen taideakatemian jäsen, ja hänen teoksiaan on esillä muun muassa Göteborgin taidemuseossa, Norrköpingin taidemuseossa, Gävleborgin lääninmuseossa ja Tukholman Nationalmuseetissa.

Perintö

Roslinin signeeraus.
Omakuva 1785.

Alexander Roslinin suurin vahvuus on hänen valtava väriloistonsa, jolla hän ihastutti ja lumosi aikalaisensa. Roslin oli ensisijaisesti virtuoosi, joka osasi kuvata kankaita hienostuneella tavalla. Hänen maalauksissaan mallien kasvot saattoivat olla jäykkiä ja elottomia, vaikka tämä olikin kaikkea muuta kuin sääntö – mutta ylivoimaisella virtuoosisuudella hän maalasi vaatteita – silkkiä, kultaa, kirjontaa ja samettia.

Roslinin suosion hovimaalarina selittää hänen ainutlaatuinen tapansa maalata rikkaita ja yksityiskohtaisia kankaita, joilla aatelisto pystyi näyttämään ja vahvistamaan asemaansa. Roslin ymmärsi ulkonäön tärkeyden työssään ja pukeutui myös itse hienoihin asuihin maalatessaan, korottaen omaa statustaan mallien silmissä.

Hunnutettu nainen on julkaistu Ruotsin postilaitoksen Kustavilaisen taiteen postimerkkisarjassa vuodelta 1972. Linnén muotokuva on kahdessa postimerkissä, jotka julkaistiin vuonna 1939 Ruotsin Kuninkaallisen tiedeakatemian 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Roslinvägen Södra Ängbyssä Tukholmassa ja Roslinsväg Ribersborgissa Malmössä on nimetty Alexander Roslinin mukaan.

Palkinnot

Kustaa III perusti Vasa-ritarikunnan kruunajaisissaan 29. toukokuuta 1772. Yksi ensimmäisistä tämän kunniamerkin ja jäsenyyden saajista oli Alexander Roslin, joka myöhemmin signeerasi teoksensa Le Chevalier Roslin eli ritari Roslin.

Teoksia (valikoima)

Lisää Alexander Roslinin maalauksia

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Otavan Iso Fokus, s. 3564
  2. 1 2 3 4 5 6 7 Simula, Silva: Alexander Roslin – muotokuvien ja silkkikankaiden mestari Sinebrychoffin taidemuseo. 5.1.2024. Viitattu 6.3.2026.
  3. ↑ Kansallisgalleria – Taidekokoelmat Kansallisgalleria – Taidekokoelmat. Arkistoitu 1.6.2016. Viitattu 27.4.2016.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Herman Hofberg, Frithiof Heurlin, Viktor Millqvist, Olof Rubenson: II:372 (Svenskt biografiskt handlexikon) runeberg.org. 1906. Viitattu 6.3.2026. (ruotsiksi)
  5. ↑ The Lady with the Veil - Nationalmuseum www.nationalmuseum.se. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 6.3.2026. (ruotsiksi)
  6. ↑ Alexander Roslin: The Lady with the Veil (1768); Nationalmuseum, Stockholm Alexander Roslin. Viitattu 6.3.2026.
  7. ↑ Sweden's Nationalmuseum acquires family portrait painted in 1767 by Alexander Roslin artdaily.com. Viitattu 6.3.2026.
  8. ↑ Roslin sai kreivi Carl-Gustaf Tessiniltä tehtäväkseen maalata neljä muotokuvaa 1600-luvun “oppineista naisista”. Muotokuva Grignanin kreivitär Françoise Marguerite de Sévignéstä (1646–1705) on yksi tilaustyön maalauksista, jotka valmistuivat vuonna 1753. Tessinin erityinen pyyntö oli pukea mallit moderniin tapaan, jotta he sopisivat ajan muotiin sekä hänen rakennuttamaansa Åkerön linnaan. Viite: https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/uutiset/alexander-roslin-muotokuvien-ja-silkkikankaiden-mestari/

Aiheesta muualla