Altyn asyr köli (”Kulta-ajan järvi”) on Turkmenistanin luoteisosaan suunniteltu tekojärvi. Maan presidenttien Saparmyrat Nyýazowin ja Gurbanguly Berdimuhamedowin ajamaa epäonnistunutta hanketta on kutsuttu ”kangastukseksi aavikolla”. Sen hinnaksi on arvioitu 4,5 tai 6 miljardia dollaria.
Turkmenistanin maanviljely perustuu etupäässä Amudarjajoen vedellä tapahtuvaan keinokasteluun. Keinokastelualueiden suolapitoiset poistovedet on ohjattu takaisin Amudarjaan, Sarygamyşin syvänköön tai Karakumin aavikolle, mikä on johtanut pohjaveden tason nousuun, maaperän suolaantumiseen ja karjanhoidolle tärkeiden laidunmaiden pilaantumiseen. Ratkaisuksi ongelmaan tarjottiin jo neuvostoaikana yhtenäisen kanavaverkon rakentamista, joka ohjaisi poistovedet Gaplaňgyrin ylängön lounaispuolella sijaitsevaan Garaşorin painanteeseen. Suunniteltu tekojärvi olisi 103 kilometriä pitkä, 18,6 kilometriä leveä ja 69 metriä syvä. Sen pinta-ala olisi 1 915,8 neliökilometriä ja tilavuus 132 kuutiokilometriä.
Suunniteltu kanavaverkosto koostuu pohjoisesta Daşoguzin osuudesta ja eteläisestä Transturkmenistanin pääkanavasta. Derýalykin ja Köllin poistovesikanavista alkavan Daşoguzin haaran pituus on 470 kilometriä ja enimmäisvirtaus 210 kuutiometriä sekunnissa. Se käyttää osittain hyväkseen muinaisen Uzboýn jokiuomaa. Transturkmenistanin pääkanava alkaa Amudarjan vasemman rannan poistovesikanavasta Lebapin maakunnassa ja kulkee Turkmenistanin läpi kattaen Maryn, Ahalin ja Balkanin maakuntien keinokastelualueet. Sen pituus on 720 kilometriä ja laskettu virtaus 240 kuutiometriä sekunnissa. Pääkanavaan liittyy Amudarjan oikealta rannalta tuleva putkijohto. Yhdyskanavien pituus on 825 kilometriä.
Tekojärven ja kanavaverkoston rakentamisen odotettiin parantavan keinokastelualueiden ja laidunmaiden laatua, lopettavan poistovesien laskemisen Amudarjaan sekä luovan edellytykset veden uudelleenkäytön, kalanviljelyn ja matkailuelinkeinon kehittämiselle. Kanavaverkoston rakentaminen alkoi vuonna 2000. Sen pohjoinen osuus valmistui vuonna 2009, jolloin Garaşorin eteläpuolella sijaitseva Uzboýn uoma alkoi täyttyä. Suunnitellulla 10 kuutiokilometrin vuotuisella poistovesimäärällä tekojärven täyttymisen laskettiin kestävän 15 vuotta.
Viisitoista vuotta myöhemmin vesi ei ole vieläkään virrannut Garaşoriin. Reunoiltaan vahvistamattomat kanavat ovat täyttyneet hiekalla ja tulvineet aavikolle, suuri osa vedestä imeytyy maahan tai haihtuu ilmaan, ja sen korkea suolapitoisuus ja saastuneisuus tekisi tekojärvestä joka tapauksessa taloudellisesti hyödyttömän. Asiantuntijoiden mukaan ”Kulta-ajan järven” täyttymiseen kuluu nykyisellä virtauksella 50 vuotta. Samaan aikaan Turkmenistanin keinokastelualueiden poistovesiverkosto on kunnossapidon puuttumisen takia rappeutunut. On myös pelätty, että Turkmenistan alkaisi täyttää tekojärveä suoraan Amudarjan vedellä, mikä johtaisi konfliktiin naapurimaa Uzbekistanin kanssa.