Mathilda Fredrika Amanda Cajander o.s. Nygren (10. tammikuuta 1827 Mikkelin pitäjä – 23. marraskuuta 1871) oli Helsingin diakonissalaitoksen johtajatar. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1848 sairaalalääkäri Anders Cajander. Jäätyään leskeksi vuonna 1856 hän meni diakonissaksi Pietariin evankeliseen hospitaaliin, ja vuodesta 1867 alkaen hän oli Helsingin diakonissalaitoksen ensimmäinen johtaja.
Amanda Cajander syntyi Myyrylän kartanossa Mikkelin pitäjässä. Hänen vanhempansa olivat maanjako-oikeuden tuomari, varatuomari Johan Vilhelm Nygren (1797–1858) ja Anna Johanna Norrgren (k. 1842). Hän kävi ensin neiti Strömbergin koulua Porvoossa ja lähetettiin sitten Salmbergin kasvatuskouluun Turkuun. Vuonna 1848 hän meni naimisiin Mikkelin kaupunginlääkärin, tohtori Anders Cajanderin (1814–1856) kanssa. Hän seurasi miestään vuosina 1852–1853 Saksaan, Ranskaan ja Italiaan. Tällä matkalla he kävivät yhdessä näiden maiden kuuluisimmissa sairaaloissa. Matkan aikana näyttäytyivät ensimmäiset tohtori Cajanderin mielenhäiriön oireet ja hän tekikin itsemurhan vuonna 1856.
Seuraavat 10 vuotta Amanda Cajander vietti osaksi kotiseudullaan, osaksi sukulaisten luona käyden läpi uskonnollisen murroskauden. Vuosina 1862–1863 Amanda Cajander oli erään tutun perheen kanssa ulkomailla, muun muassa Italiassa. Suomessa hän oli perehtynyt luonnonlääkintätaitoon. Siihen entistä enemmän syventyäkseen hän oleskeli kesällä 1861 everstiluutnantti af Forselleksen luona, lähellä Evon vesiparantolaa. Näitä ©pinnoita hän jatkoi ulkomaanmatkallaan. Vuonna 1865 hän lähti Pietarin evankeliseen sairaalaan (diakonissalaitokseen), jossa hänen luontaiset taipumuksensa sairashoidon alalla herättivät huomiota ja häntä pidettiin innokkuden ja lujatahtoisuuden vuoksi sopivana jonkin diakonissalaitoksen johtajaksi.
Pietarin evankelisessa sairaalassa Amanda Cajander tapasi everstinrouva Aurora Karamzinin, josta sitten tuli Helsingin diakonissalaitoksen perustaja. Aurora Karamzin pyysi Cajanderia lähtemään Suomeen Helsinkiin perustettavan diakonissalaitoksen johtajaksi. Hän suostui siihen ja vuonna 1867 muutti Helsinkiin hoidettuaan sitä ennen isorokkoon sairastunutta Karamzinia. Diakonissalaitos aloitti toimintansa vuokrahuoneistossa parin kolmen sisaren voimin. Stoll & Smithin rohdoskaupan Pietarista Cajander sai antamaan tarvittavat lääkkeet ilmaiseksi. Cajander kirjoitti keisari Aleksanteri II:selle ja keisarin käsikassasta lähetettiin avustusta laitokselle. Cajander haki pahamaineisesta Antipoffin talosta sairaita diakonissalaitokseen ja koetti Saada päihtyneitä lakkaamaan juomasta. Diakonissalaitos vuokrasi Antipoffin talosta kolme huonetta missä pidettiin sunnuntaikoulua, otettiin köyhiä vastaan ja missä kaupungin papisto piti toisinaan hartaushetkiä. Toimillaan Cajander sai salakapakat poistettua Antipoffin talosta.
Helsingin diakonissalaitos vihittiin käyttöön 17. joulukuuta 1867. Sairaalan lisäksi talossa oli lastenkoti ja myöhemmin koti palvelijoille, joilla ei tilapäisesti ollut palveluspaikkaa. Cajander keräsi avustuksia laitokselle ja tarvittaessa avusti laitosta omista varoistaankin. Cajander pysyi laitoksen johdossa kuolemaansa saakka vaikka hän oli jo kuukausia vuoteenomana sairauden vuoksi. Cajander kuoli marraskuussa 1871.
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
