Ambra on kaskelotin suolistosta peräisin oleva erite. Sitä on käytetty länsimaissa hajuvesien lisäaineena.
Kaskelotti tuottaa ambraa suolistossaan oletettavasti suojautuakseen nielemiensä eläinten sulamattomien osien, kuten nokkien, aiheuttamalta ärsytykseltä. Kun ambrakappale kasvaa liian suureksi, valas ilmeisesti ulostaa sen. Useimmat ambranpalaset ovat pieniä, mutta suurimmat voivat olla satojen kilojen painoisia.
Ambraa löytyy rannoille huuhtoutuneena muun muassa Kiinasta, Japanista, Afrikasta ja Amerikasta. Ambra on yhdistetty meripihkaan joissakin kielissä nimeä myöten, koska sitä on löydetty meripihkan tavoin Pohjanmeren rannoilta.
Ambran määrä on vähentynyt kaskelottien määrän pudottua kolmasosaan valaanpyynnin alkua edeltävistä ajoista, mutta viime aikoina kaskelottien kanta on alkanut toipua.
Tuoreena ambra on vahamaista, mustaa ja tuoksuu pahalta. Kun se joutuu meressä kosketuksiin meriveden, auringonvalon ja ilman kanssa, se kovettuu, vaalenee ja muuttuu miellyttävän tuoksuiseksi.
Itä-Aasiassa ambraa on käytetty lääkkeenä ja mausteena. Länsimaissa ambraa on käytetty hajuvesissä fiksatiivina sekä antamassa myskinkaltaista tuoksua. Nykyisin ambra on usein korvattu hajuvesissä synteettisillä aineilla. Aito ambra on kuitenkin edelleen hyvin arvokasta, sillä synteettiset korvikkeet eivät tuota aivan samanlaista tuoksua. Ambraa käyttävät hajuvesissään edelleen esimerkiksi Chanel, Dior ja Givenchy.
