| Amiakalat Amiat |
|
|---|---|
Amia (Amia calva) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Luukiillesuomuiset Holostei |
| Lahko: | Amiakalat Amiiformes Hay, 1929 |
| Heimo: | Amiat Amiidae Bonaparte, 1838 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Amiakalat (Amiiformes) on viuhkaeväisten kalojen varhaisen luukiillesuomuisten (Holostei) kehityshaaran kalalahko, johon kuuluu nykyisin vain yksi heimo amiat (Amiidae) ja siinä kaksi pohjoisamerikkalaista lajia. Lahkoon kuuluvia fossiileja on löydetty permikaudelta. Luukiillesuomuisiin kuuluu amiakalojen ohella vain luuhaukikalojen lahko (Lepiosteiformes), ja nämä muodostavat varsinaisten luukalojen (Teleostei) sisarryhmän.
Amialajit voivat kasvaa metrin mittaiseksi ja painaa seitsemän kiloa. Vartalo on pitkä ja vankka, pää kartiomainen ja suu iso. Koiraat ovat pienempiä ja lyhytikäisempiä kuin naaraat. Selkäpuoli on tumman oliivinvihreä, vatsapuoli vaaleampi.
Amiat ovat kaikkiruokaisia opportunisteja, joille maistuvat kalat, sammakot ja äyriäiset. Jos happipitoisuus on pieni, amiat voivat hakea pinnasta ilmakuplia uimarakkoonsa, joka toimii alkeellisena keuhkona. Urheilukalastajat pitävät lajia roskakalana.
Amiat elävät Yhdysvaltojen hitaasti virtaavissa rehevissä sisävesissä. Amia calvan oletettiin pitkään olevan lahkon ainoa nykylaji, mutta molekyylisystematiikan tutkimuksessa todettiin vuonna 2022, että pohjoisamerikkalaiset populaatiot edustavat kuitenkin kahta erillistä lajia. Amia ocellicaudan levinneisyys ulottuu Ontariosta ja Suurilta järviltä mantereen keskiosien kautta Louisianaan ja Texasiin, kun Amia calva (amia) puolestaan esiintyy Yhdysvaltain kaakkoisosassa.