Amida

Amida (hepr. ‏עמידה‎) on jokaisen juutalaisen jumalanpalveluksen eli tefillan keskeisin rukous. Sana tulee heprean kielen verbistä la’amod (לעמוד), joka tarkoittaa ’seistä’. Amidan toinen nimi on šemone esre (שמנה עשרה), ’kahdeksantoista’, jolla tarkoitetaan 18:aa siunausta, joista arkipäivän amida-rukous koostuu. Amidaan viitataan myös juutalaisissa lähteissä kuten Talmudissa nimellä tefilla, ’rukous’.

Rabbit asettivat amida-rukouksen Jerusalemin temppelin uhritoimitusten sijaan ja se tapahtui Esran aikana Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen noin vuonna 538 eaa. Rukouksen nimi perustuu siihen, että se luetaan seisaaltaan. Alun perin rukous koostui 18:sta siunauksesta. Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen lisättiin pahantekijöitä koskeva 12. siunaus ja nimi pysyi samana, vaikka siunauksia onkin 19. Amidan siunaukset tiivistettyinä:

• Herra, isiemme kilpi, suojelkoon meitä.
• Herra antaa elämän ja ylösnousemuksen kaikille.
• Herra on pyhä.
• Herra lahjoittaa ihmiselle älyn ja tuntemisen.
• Herra suo meille katumuksen hengen.
• Herra antaa syntimme anteeksi.
• Herra auttaa ja lunastaa.
• Herra parantaa sairaudet.
• Herra siunaa työmme hedelmät.
• Herra lupaa pelastuksen kansalleen.
• Herra hallitsee ja tuomitsee oikeudenmukaisesti.
• Herra ei jätä rankaisematta pahaa.
• Herra auttaa oikeamielisiä.
• Herra palauttaa istuimensa Jerusalemiin.
• Herra tuo messiaan.
• Herra kuulee rukoukset.
• Herra palauttaa Temppelin ja palveluksen.
• Herra olkoon kiitetty ihmeidensä johdosta.
• Herra antaa kansalleen iankaikkisen rauhan.

Sapattisin ja juhlapyhisin amida koostuu seitsemästä siunauksesta. Ensimmäiset ja viimeiset kolme ovat samat kuin arkipäivisin, ja keskimmäinen siunaus koskee ao. juhlaa. Hanukkana ja purimina lisätään 17. siunaukseen erityinen siunaus näiden juhlien ihmeeseen liittyen.