| Andi | |
|---|---|
| Oma nimi | къIваннаб мицци, q’avannab micci |
| Tiedot | |
| Alue | Dagestan |
| Virallinen kieli | |
| Puhujia | 23 700 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | dagestanilaiset kielet |
| Kieliryhmä | avaarilaiskielet andilaiset kielet |
| ISO 639-3 | ani |
Andin kieli (andiksi къIваннаб мицци, q’avannab micci) on andien puhuma dagestanilainen kieli. Sitä puhutaan Venäjällä Dagestanin tasavallan Botlihin piirin kylissä. Kielen nimitys perustuu Andin kylään.
1990-luvulla andin puhujia arvioitiin olleen yli 20 000 henkeä. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 23 700 andin puhujaa, joista 23 000 asui Dagestanissa. Kansallisuudeltaan andeja oli 21 800. Väestönlaskennan tulosten perusteella osa puhujista pitää itseään avaareina.
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 5 800 andin puhujaa.
Andi kuuluu dagestanilaisten kielten avaarilaisen ryhmän andilaiseen alaryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat botlih ja godoberi. Kieli jakautuu ylä- ja alamurteisiin, jotka koostuvat useista paikallismurteista. Muut kielen puhujat ymmärtävät vain vaivoin Munin kylän murretta. Andin kylässä on eroja naisten ja miesten puheen välillä, esim. den – din (”minä”), men – min (”sinä”), gek’va – gek’a (”ihminen”). Naisten kielen piirteet ovat samoja kuin lähimurteissa, ja niiden uskotaan syntyneen eksogamian tuloksena.
Andi toimii kieliyhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Sivistyskielinään puhujat käyttävät avaaria ja venäjää. Eräät osaavat myös tšetšeeniä.