Anglit (saksaksi: Angeln, muinaisenglanniksi: Englas, latinaksi: yks. Anglus, mon. Anglii) olivat germaanikansa, joka asui alun perin Angelnissa, nykyisessä Schleswig-Holsteinissa. Sieltä he muuttivat 200-luvulla Pohjois-Ranskaan ja 300-luvulla Englantiin. Roomalaisten vetäydyttyä Britanniasta anglit valloittivat saaren itäosat 400-luvulla. Eteläistä ja itäistä Britanniaa ryhdyttiin heidän mukaansa kutsumaan Englalandiksi eli Englanniksi, joka merkitsee ”Anglien maata”.
Anglit mainitaan ensimmäisen kerran Tacituksen teoksessa Germania, jossa hän kertoo anglien palvoneen Nerthus-jumalatarta. Beda Venerabilis mainitsee heidät teoksessaan Historia Ecclesiastica Gentis Anglorum, jonka mukaan anglit asuivat alun perin Angelnissa ja siirtyivät sieltä Englantiin.
Britanniassa anglit muodostivat Northumbrian, Itä-Anglian ja Mercian kuningaskunnat.
