Uskonto
.jpg)
Anglosaksit uskoivat moniin jumaliin ja yliluonnollisiin voimiin. Tutkijat ovat paikannimistä ja riimuista päätelleet joidenkin heidän jumaltensa nimiä: Tiw, Ing, Woden, Thunor ja jumalatar Freo. Heillä ei luultavasti ollut papistoa, mutta paikannimien perusteella heillä oli kuitenkin julkisia pyhäköitä. He käyttivät taikakaluja ja -juomia, jalokiviä ja taikoja suojana pahoja henkiä ja sairauksia vastaan.
Anglosaksien pakanauskontoon kuului myös myyttejä. Erään myytin mukaan anglosaksien kuningassuvut syntyivät jumalista polveutuneista hevosihmisistä, jotka johtivat Etelä-Englannin valloitusta. Hevosenlihan syömiselläkin saattoi olla anglosakseille uskonnollinen merkitys. Heidän hautausmenoistaan tiedetään, että vainajat joko tuhkattiin ja haudattiin uurnissa, tai haudattiin tuhkaamatta. Anglosaksit jättivät vainajille myös hautalahjoja: 400- ja 500-luvuilta peräisin olevista hautapaikoista on löydetty aarteita, vaatekappaleita, hevosia, aseita ja ruokaa. Eräs tunnettu, mahdollisesti pakanallinen veneeseen tehty hautaus sijaitsee Sutton Hoossa. Hauta on ajoitettu noin vuodelle 625.
Anglosaksien kääntyminen kristinuskoon
500-luvun loppupuolella Roomasta ja Irlannista saapui Britanniaan lähetyssaarnaajia, jotka alkoivat käännyttää anglosaksihallitsijoita kristinuskoon. Irlantilaiset kristityt olivat käännytystyössään onnekkaampia, sillä anglosaksit tykästyivät luostarilaitokseen, jonka puolesta irlantilaiset puhuivat. Kristinuskoon kääntyminen saattoi olla hallitsijoille hyödyllistä siinä mielessä, että uusi uskonto toi mukanaan luku- ja kirjoitustaidon, jota anglosaksien kasvavat kuningaskunnat tarvitsivat lakien ja asiakirjojen kirjoittamista varten. 600-luvun aikana kristityt rakensivat Englantiin kirkkoja ja luostareita, ja monet anglosaksit kääntyivät kristinuskoon.
Siirtymä pakanuudesta kristinuskoon ei ollut yksinkertainen, ja joskus kristityn hallitsijan jälkeen valtakunnan johtoon saattoi nousta pakanahallitsija. Toiset hallitsijat saattoivat puolestaan noudattaa sekaisin kristinuskoon ja pakanauskontoon kuuluneita tapoja. Toisaalta kirkko myös sulautti monia pakanatapoja omiin oppeihinsa. Lisäksi uskotaan, että monet Englannin ensimmäiset kirkot rakennettiin pakanallisille palvontapaikoille.