Anne Alho (23. heinäkuuta 1955 Joensuu – 15. maaliskuuta 2010 Jyväskylä) oli suomalainen kuvanveistäjä.
Anne Alho muutti lapsuudenperheensä mukana Jyväskylään vuonna 1956. Hän opiskeli kuvanveistoa Kankaanpään taidekoulussa, josta valmistui vuonna 1984. Alho suoritti taiteilijan pedagogiset opinnot Taideteollisessa korkeakoulussa 1992–1995.
Alhoon eniten vaikuttaneita kuvanveistäjiä olivat Kankaanpään taidekoulun rehtorina toiminut Ossi Somma, jyväskyläläinen Unto Hämäläinen ja Alhon elämänkumppani Harald Karsten. Alhon töiden päämateriaali oli teräs, mutta hän käytti lukuisia muitakin materiaaleja. Veistokset olivat usein isokokoisia, jolla Alho pyrki muuttamaan käsitystä naispuolisille kuvanveistäjille oletetusta ”askartelusta”. Ideat teoksiin Alho otti yhteiskunnasta ja omasta ympäristöstään, hän ei nimennyt itselleen tyylisuuntaa ja hänen töissään oli samaan aikaan läsnä voima ja herkkyys. Kuvanveiston lisäksi Anne Alho myös maalasi.
Anne Alho osallistui lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja myös yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Ruotsissa ja Italiassa. Yksityisnäyttelyitä hän piti 16. Alho opetti myös taideaineita Jyväskylän työväenopistossa.
Anne Alholla on yksi tytär. Alho sairastui syöpään 2000-luvun alkupuoliskolla ja kuoli vuonna 2010. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2007.
Anne Alhon julkisiin teoksiin kuuluvat muun muassa Jyväskylässä olevat teokset Kukka (1989), Rannasta saareen - saaresta rantaan (1997) ja Rondo (1997). Lisäksi Jyväskylässä on Alhon yhdessä Harald Karstenin kanssa toteuttama vuonna 2004 paljastettu moniosainen ympäristötaideteos Unelma. Vaasassa on teos Sopimus vuodelta 1997 ja Kankaanpäässä Portrait, joka on paljastettu vuonna 1998.