Antependium

Ruotsalaisen Vissefjärdan kirkon alttari, jota koristaa antependium.

Antependium (suom. edessä riippuva) tarkoittaa etenkin läntisten kirkkojen alttarin etuosan peittävää paramenttia eli kirkkotekstiiliä. Antependium on messukasukan ohella ollut kirkon keskeisin ja arvokkain tekstiili, ja niiden valmistamiseen on käytetty ajan parhaita ja arvokkaimpia materiaaleja.

Alttarin etureunan koristaminen on peräisin keskiajalta. Vanhimmat tiedot antependiumeista ja alttariliinoista ovat 700-luvulta ja 800-luvulta on tietoja alttareista, joiden etusivu oli koristeltu reliefimäisin puu-, metalli- tai norsunluukoristeluin. Kun kirkon alttari sijoitettiin kuorin itäseinään, kehittyi 1200-luvulta alkaen edelleen tapa koristaa alttarin etuseinä puuveistoksin tai -leikkauksin tai metallisin korkokuvin (antemensale). Myöhemmin sen korvasi alttarin koko etuseinän peittävä kangas (antependium). Alttaripöydän liinan ja antependiumin saumaa peittämään käytetään usein pitsiliinaa.

St. Paulin kirkon antependium (Leipzig, Saksa)

Joissakin kirkoissa antependiumin asemasta alttarin etureunaa koristaa kapea reunusvaate alttarin yläreunassa (superfrontale). Reunusvaatetta voidaan käyttää, jos antependium on yksivärinen tai koristeeton tai jos alttaripöydän muoto ja materiaali edellyttävät sitä.

Antependiumin ja alttarin reunusvaatteen käytössä seurataan kirkkovuoden värejä (liturgiset värit). Antependium koristellaan yleensä keskeisin kristillisin symbolein, usein ehtoolliseen liittyvin kuvioin. Kirkon messukasukka, antependium ja saarnastuolin liina muodostavat usein sarjan, joka on valmistettu samasta materiaalista ja koristeltu samantapaisesti.

Lähteet

  1. ↑ Antependium evl.fi. Arkistoitu 15.8.2020. Viitattu 30. 8.2020.
  2. 1 2 Päikki Priha: Pyhä kaunistus Kirkkotekstiilit Suomen käsityön ystävien toiminnassa 1904-1950, s. 14. (Julkaisusarja A 11) Taideteollinen korkeakoulu, 1991. ISBN 951-9384-46-4
  3. ↑ Carl-Henrik Martling: Tjänst i heligt rum Handbok för kyrkvärdar, s. 47. Verbum, 1990. ISBN 91-526-1646-0 (ruotsiksi)
  4. 1 2 Nils-Henrik Nilsson: Gudstjänst i svenska kyrkan En praktisk handledning, s. 160. (Mitt i församlingen 1994:8) Svenska kyrkans församlingnämnd, 1994. ISSN 1101-3370 (ruotsiksi)
  5. ↑ Tauno Sarantola, Pentti Lempiäinen, Päikki Priha, Mirja Fröberg: Kirkkotekstiilit, s. 17. Kirjaneliö, 1988. ISBN 951-600-748-1
  6. ↑ Inger Estham: Kyrkliga textilier arv, utveckling och vård, s. 40. Verbum/Studiebokförlaget, 1976. (ruotsiksi)
  7. ↑ Gunnel Berggrén: Prästens kläder och kyrkans textilier, s. 50. Verbum Förlag, 2002. ISBN 91-526-2811-6 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla