Arthur Augustus Allen (28. joulukuuta 1885 Buffalo, New York – 17. tammikuuta 1964 Ithaca, New York) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä.
Allen opiskeli Cornellin yliopistossa 1904–1908, ja väitteli filosofian tohtoriksi kolme vuotta myöhemmin. Hänen 1914 painetun väitöksensä nimi oli The Red-winged Blackbird: A Study in the Ecology of a Cattail Marsh, ja sitä pidettiin yleisesti tasoltaan erinomaisena.
Vuonna 1911 Allen valittiin johtamaan tutkimusretkeä Kolumbiaan. Siellä hän sairastui malariaan ja joutui palaamaan kotiin huhtikuussa 1912. Seuraavana syksynä hän pääsi opettajaksi Cornelliin, eikä enää koskaan tehnyt työtä muussa organisaatiossa. 1916 hänet nimitettiin lintutieteen apulaisprofessoriksi ja 1926 hänelle myönnettiin täysi professuuri.
Vuonna 1913 Allen avioitui lintutieteilijä Elsa Guerdrumin kanssa, ja heille syntyi viisi lasta. Myöhemmin he tekivät paljon yhteistyötä tutkimuksen alalla ja vetivät yhteisiä opiskelijoiden kesäkursseja.
Allen koulutti ja ohjasi lukuisia tulevaisuuden lintutieteilijöitä, kuten John Emlen, Herbert Friedmann, Ludlow Griscom, Francis Harper, Elizabeth Kingsbury, Claude W. Leister, Harrison F. Lewis, Olin Sewall Pettingill, Jr., Austin L. Rand ja George Sutton.
Allen perehtyi etenkin röyhelöpyyn (Bonasa umbellus) elämään ja kirjoitti useita artikkeleita. Hän julkaisi useita artikkeleita myös muista linnuista ja toimitti BirdLore -nimistä lintulehteä, johon hän laati kymmeniä pakinoita, joista 47 julkaistiin kahtena niteenä: American Bird Biographies (1934) ja The Golden Plover and Other Birds (1939). Hän laati 20 artikkelia linnuista National Geographiciin. Hän kiinnostui valokuvaamisesta ja myöhemmin kaitafilmaamisesta ja lintujen äänittämisestä. 1951 National Geographic julkaisi kokoelman kirjoituksia kirjana Stalking Birds with Color Camera. 1948 Allen teki tutkimuretken Alaskaan, jossa retkikunta löysi ensimmäisen alaskankuovin pesän.
Allen jäi eläkkeelle 1953. Hän oli kouluttanut yli 10 000 opiskelijaa ja yli sata heistä oli suorittanut loppututkinnon.
