| Kotelosienet | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kotelosienet Ascomycota Caval.-Sm. |
| Alakaaret ja luokkia | |
|
|
| Katso myös | |
Kotelosienet (Ascomycota) ovat sienikunnan kaarista se, johon kuuluu eniten lajeja, ainakin noin 33 000 lajia. Kotelosienet on yksi vanhimmista kuivalla maalla elävistä eliöryhmistä. Kantasienten (Basidiomycota), joita pidetään sienten kehittyneimpänä kaarena, uskotaan kehittyneen kotelosienten kanssa yhteisestä kantamuodosta.
Kotelosienet voivat olla elomuodoltaan sekä rihmastoja muodostavia että hiivamaisia. Monet suurikokoisia itiöemiä muodostavat kotelosienet tuottavat tyypillisesti maljan muotoisia itiöemiä. Jotkut lajit puolestaan ovat mikroskooppisen pieniä. Kotelosienten nimi (askos = kotelo, säkki + mykétes = sienet) viittaa mikroskooppisen pieneen itiökoteloon, jossa itiöt syntyvät. Tällainen askus yhdistää niin isoja kotelosieniä kuten korvasieni, kuin mikroskooppisia kuten tuulenpesäsienet.
Monet kotelosienet voivat olla sieniosakkaana jäkälässä, esimerkiksi torvijäkälät. Useat myös muodostavat kasvien kanssa sienijuuren. Itiöemiä muodostavista kotelosienistä monet tuottavat itiöemiä keväällä, kun kantasienet ovat enemmän syksyn lajeja.
Kotelosienet elävät pääasiassa maalla, jossa niillä on huomattava merkitys kuolleen orgaanisen aineksen hajottajina. Ne käyttävät ravinnokseen yksinkertaisia sokereita, jotkut myös selluloosaa, kitiiniä ja pektiiniä. Jotkut kotelosienistä ovat kasvien tai eläinten patogeeneja.
Kotelosieniin kuuluu monia ihmiselle tärkeitä sieniä, joita käytetään elintarvike- ja lääketuotannossa, esimerkiksi homejuustoista tunnettu Penicillium glaucum.