Asklepiadeus

Asklepiadeus eli Asklepiadeen säe (lat. asclepiadeus) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäe, yksi niin kutsutuista aiolialaisista säkeistä. Se on saanut nimensä runoilija Asklepiadeesta. Sitä käytti kuitenkin jo ennen tätä Alkaios.

Kaava

Asklepiadeus muodostuu glykoneuksesta, jonka sisällä toistetaan khoriambi kerran (asklepiadeus minor, pienempi Asklepiadeen säe) tai kahdesti (asklepiadeus maior, suurempi Asklepiadeen säe). Asklepiadeus minor -säkeessä on näin 12 tavua ja sen kaava on ( = lyhyt tavu, = pitkä tavu, = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):

Asklepiadeus maior -säkeessä on puolestaan 16 tavua ja sen kaava on:

Esimerkki

Alkaios, katkelma 346 PLF (Lobel–Page):

πώνωμεν· τί τὰ λύχν᾽ ὀμμένομεν; δάκτυλος ἀμέρα·

κὰδ δἄερρε κυλίχναις μεγάλαις, ἄϊτα, ποικίλαις·

οἶνον γὰρ Σεμέλας καὶ Δίος υἶος λαθικάδεα

ἀνθρώποισιν ἔδωκ᾽. ἔγχεε κέρναις ἕνα καὶ δύο

πλήαις κὰκ κεφάλας, ‹ἀ› δ᾽ ἀτέρα τὰν ἀτέραν κύλιξ

ὠθήτω.

pōnōmen· ti ta lykhn᾽ ommenomen; daktylos amera·

kad daerre kylikhnais megalais, aïta, poikilais·

oinon gar Semelas kai Dios yios lathikādea

anthrōpoisin edōk᾽. enkhee kernais hena kai dyo

plēais kak kefalās, ‹ā› d᾽ aterā tān aterān kyliks

ōthētō.

Horatius, Oodit I.1.35–36 (asklepiadeus minor):

Quodsi | me lyricis || vatibus in|seres,

subli|mi feriam || sidera ver|tice.

Horatius, Oodit I.11.1–2 (asklepiadeus maior):

Tu ne | quaesieris || (scire nefas) || quem mihi, quem | tibi

finem | di dederint, || Leuconoe, || nec Babylo|nios...

Lähteet