Kurjenherneet
| Kurjenherneet | |
|---|---|
 Tunturikurjenherne (Astragalus alpinus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Hernekasvit Fabaceae |
| Alaheimo: | Faboideae |
| Suku: | Kurjenherneet Astragalus L. |
| Katso myös | |
Kurjenherneet (Astragalus) on hernekasvien suku, johon kuuluu noin 3050 lajia. Kurjenherneet ovat kaikkein suurin kasvisuku. Joitakin lajeja käytetään koristekasveina, toisia kiinalaisessa lääketieteessä rohtoina.
Kurjenhernelajeja
Lajit Suomessa
Suomessa tavataan kuusi kurjenhernelajia. Niistä tummatunturikurjenherne on yleinen tai melko yleinen alkuperäiskasvi, varsinkin Lapissa. Peuranvirna kasvaa melko harvinaisena Pohjois-Lapissa. Imeläkurjenherne on alkuperäisenä hyvin harvinainen ja uhanalainen, lisäksi joskus uustulokas. Aro-, hieta- ja pulleakurjenherne ovat harvinaisia uustulokkaita, joista pulleakurjenherne on vakiintunut.
- arokurjenherne (Astragalus danicus)
- hietakurjenherne (Astragalus arenarius)
- imeläkurjenherne (Astragalus glycyphyllos)
- peuranvirna (Astragalus frigidus)
- pulleakurjenherne (Astragalus cicer), myös rehukasvi
- tunturikurjenherne (Astragalus alpinus), myös koristekasvi
- tummatunturikurjenherne (A. alpinus subsp. arcticus)
Muita lajeja
Muita kurjenhernelajeja:
- afrikankurjenherne (Astragalus solandri)
- kahvikurjenherne (Astragalus boeticus), viljelty yksivuotisena koristekasvina
- keltakurjenherne (Astragalus penduliflorus)
- kiinankurjenherne (Astragalus chinensis), viljelty lääkekasvina
- kumikurjenherne (Astragalus tragacantha)
- libanoninkurjenherne (Astragalus berytheus)
- liitukurjenherne (Astragalus albicaulis)
- marokonkurjenherne (Astragalus edulis)
- norjankurjenherne (Astragalus norvegicus)
- purppurakurjenherne (Astragalus onobrychis)
- ranskankurjenherne (Astragalus monspessulanus)
- rohtokurjenherne (Astragalus membranaceus tai A. mongholicus tai A. propinquus), viljelty lääkekasvina
- sahakurjenherne eli sahapalko (Astragalus pelecinus)
- saharankurjenherne (Astragalus mareoticus)
- sarvikurjenherne (Astragalus cornutus)
- siinainkurjenherne (Astragalus sinaicus)
- sirppikurjenherne (Astragalus hamosus)
- sulkakurjenherne (Astragalus subuliformis)
- trakanttikurjenherne (Astragalus gummifer), viljelty lääkekasvina
- tunisiankurjenherne (Astragalus stella)
- tupsukurjenherne (Astragalus vulpinus)
Lähteet
- Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Suomentaneet Vuokko, Seppo & Väre, Henry. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
Viitteet
- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ Govaerts, R. et al.: Astragalus L. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
- ↑ National Canter for Complimentary and Alternative Medicine
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Astragalus Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kurjenherneet – Astragalus Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 338–341.
- ↑ Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 139–140.