Atstreonaami

Atstreonaami
Atstreonaami
Atstreonaami
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-[(Z)-[1-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-[[(2S,3S)-2-metyyli-4-okso-1-sulfoatsetidin-3-yyli]amino]-2-oksoetylideeni]amino]oksi-2-metyylipropaanihappo
Tunnisteet
CAS-numero 78110-38-0
ATC-koodi J01DF01
PubChem CID 5742832
DrugBank DB00355
Kemialliset tiedot
Kaava C13H17N5O8S2 
Moolimassa 435,456
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 227 °C (hajoaa)
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60–70 %
Proteiinisitoutuminen 56 %
Metabolia ?
Puoliintumisaika noin 2 tuntia
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa intravenoosi, intramuskulaarinen, inhalaatio

Atstreonaami (C13H17S2N5O8) on monobaktaameihin, joka on beetalaktaamien alaluokka, kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä antibioottina.

Ominaisuudet ja käyttö

Huoneenlämpötilassa atstreonaami on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman polaarisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin, dimetyyliformamidiin ja dimetyylisulfoksidiin. Atstreonaamin antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se estää bakteerien soluseinän peptidoglykaanikerroksen biosynteesiä. Se ei tehoa grampositiivisiin bakteereihin, mutta tehoaa useisiin gramnegatiivisiin bakteereihin kuten kolibakteeriin ja muihin enterobakteereihin sekä Pseudomonas aeruginosaan. Atstreonaami annetaan ruiskeena suoneen tai lihakseen ja lisäksi markkinoilla on inhaloitava atsreonaamin lysiinisuola. Yhdistettä voidaan usein käyttää mikäli potilas on allerginen penisilliineille tai kefalosporiineille. Lääkeaine on stabiili useita beetalaktamaaseja vastaan. Atstreonaamia on tutkittu myös käytettäväksi yhdessä beetalaktamaasien inhibiittorin avibaktaamin kanssa. Atstreonaamia käytetään muun muassa keuhkokuumeen, iho- ja pehmytkudostulehdusten, niveltulehdusten, aivokalvotulehdusten ja virtsatietulehdusten hoitamiseen.

Haittavaikutukset

Tyypillisimmät atstreonaamin aiheuttamat haittavaikutukset ovat huonovointisuus, oksentelu ja ripuli. Yhdiste voi myös aiheuttaa ihottumaa ja pistoskohdan ärtymistä.