Axel Gadolin

Axel Gadolin (24. kesäkuuta 1828 Somero – 27. joulukuuta 1892 Pietari) oli suomalainen mineralogi, joka sai tykistönkenraalin arvon 1890.

Henkilöhistoria

Gadolinin vanhemmat olivat entinen laivaston aliluutnantti Wilhelm Gadolin, joka erottuaan sotapalveluksesta ryhtyi tilanomistajaksi Somerolla ja hänen vaimonsa Emerentia Gustava Arrhenius.

Gadolin kävi Suomen kadettikoulun, josta hän pääsi priimuksena 1847. Sen jälkeen hän astui palvelukseen Pavlovskin kaartiin, josta hänet kuitenkin pian komennettiin Mihailovskin tykistöakatemiaan. Vuonna 1848 hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja komennettiin henkivartiokaartin ensimmäiseen tykistöprikaatiin. Vuonna 1856 Gadolin komennettiin opettajaksi teknilliseen tykistökouluun ja ylennettiin vuonna 1859 tykistöeverstiksi sekä 1866 kenraalimajuriksi. 1870 hänet nimitettiin keisarillisen seurueen jäseneksi ja 1867 Mihailovskin tykistöakatemian professoriksi sekä arsenaalien tarkastajaksi. Hän erosi täysin palvelleena professorin virasta 1878. Sittemmin Gadolin oli jäsenenä Venäjän hallituksen asettamissa tykistö- ja merisota-alan komiteoissa. Vuonna 1890 hänet ylennettiin tykkiväen kenraaliksi, joka arvoaste oli korkein, mihin upseeri rauhan aikana saattoi Venäjällä kohota.

Gadolin oli maineikas mineralogian ja kristallografian tutkija. Hän pyrki löytämään ratkaisun teräksisten tykinputkien tarkkuusvaihteluun pitkillä etäisyyksillä. Tarkkuuden paraneminen saatiin aikaan monien tutkijoiden voimin, kun putken maksimipaineen ja ainepaksuuden suhde onnistuttiin määrittelemään.

Gadolin suoritti 1857 Suomessa maaperätutkimuksia ja kirjoitti alalta tutkielmia, joista suurin osa julkaistiin Venäjän mineralogisen yhdistyksen aikakauskirjoissa. Erikoisesti herätti tieteellisissä piireissä huomiota hänen teoriansa kristalliopista, jotka hän julkaisi vuonna 1869 teoksessa Mémoire sur la déduction d’un seul principe de tous les systerae cristallographiques. Gadolin keräsi suuren kokoelman mineraaleja laajoilla matkoillaan. Hän lahjoitti tämän kokoelman samoin kuin tieteellisen kirjastonsa myöhemmin Helsingin yliopistolle. Gadolin aateloitiin vuonna 1871 ja hänet merkittiin 1873 Suomen ritarihuoneen luetteloihin. Tieteellisten saavutusten vuoksi hänet kutsuttiin vuonna 1876 Suomen Tieteellisen Seuran kunniajäseneksi, 1871 Moskovan yliopiston kunniatohtoriksi, 1869 Ruotsin sotilastiedeakatemian ulkomaalaiseksi jäseneksi, 1868 Mihailovskin tykistöakatemian kunniajäseneksi sekä 1873 keisarillisen Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajaksi, jäseneksi 1875 ja vakinaiseksi akateemikoksi 1890. Gadolin oli myös Pietarin yliopiston mineralogian tohtori.

Krimin sodan aikana 1855 Harmajan ja Pihlajasaaren tienoille asettunut englantilais-ranskalainen laivasto pommitti Viaporin linnoitusta yhtämittaa 45 tuntia. Tykkituli sytytti linnoituksessa palamaan puiset rakennukset, halkopinot ja muun palavan aineksen. 9. elokuuta 1855 tapahtui Kustaanmiekalla tulipalon aiheuttama räjähdysonnettomuus, kun varasto, jossa oli säilössä Ruotsin vallan aikaisia pommeja, räjähti ilmaan ja onnettomuudessa sai surmansa yksi mies ja kolme haavoittui. Seuraavana päivänä kello 10 aamulla tarttui tuli Kustaanmiekalla suuren räjähdysainevaraston kattoon, joka pian roihusi ilmileikeissä. Alikapteeni Gadolinin ja vänrikkien Ljubovitski ja Sinovjev johtamat vapaaehtoiset sammuttivat kuitenkin tulen nopeasti ja estivät varaston räjähtämisen. Puolitoista vuosikymmentä myöhemmin sammutustyöhön osallistuneet vapaaehtoiset Gadolin mukaanluettuna saivat tunnustukseksi urotyöstään Yrjön ristin, sillä vasta silloin oli tapaus tullut tunnetuksi.

Gadolin oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1885.

Julkaisuja

• Mémoire sur la déduction d'un seul principe de tous les systèmes cristallographiques, Suomen Tiedeseuran Acta X 1867. (Käännetty saksaksi ja julkaistu Wilhelm Ostwaldin toimittamassa sarjassa Klassiker der exakten Wissenschaften, 1896.

Lähteet