Baccarat

Tämä artikkeli kertoo rahapelistä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Baccarat
Korttimäärä 52/pakka (kengässä useita pakkoja)
Pelaajamäärä 2+

Baccarat on rahapeli, jonka oletetaan syntyneen Ranskassa ja Italiassa Kaarle VIII:n aikana. Muita baccaratin kaltaisia pelejä ovat faro ja basset. Pelistä on kolme laajalle levinnyttä muunnosta: baccarat chemin de fer (”rautatie”), baccarat banque (eli ”a deux tableaux”) ja punto banco (eli ”pohjoisamerikkalainen baccarat”). Baccaratissa kuvakorttien ja kymppien arvo on nolla. Chemin de fer:n ja punto bancon ero on muun muassa se, voiko pelaaja toimia pankkina. Punto bancossa pankkina toimii aina kasino.

Historia

Pelin alkuperästä on eriäviä käsityksiä. Jotkut lähteet väittävät sen olevan peräisin 1800-luvulta, kun taas toisten mukaan sen toivat Ranskaan 1400-luvun lopulla Italian sodista palanneet sotilaat kuningas Kaarle VIII:n hallituskaudella.

David Parlett pitää Macao-peliä baccaratin suoranaisena edeltäjänä. Pelin nimi ja säännöt viittaavat siihen, että se olisi tullut Aasiasta, missä vastaavia korttipelejä, kuten San Zhang, Oicho-Kabu ja Gabo japgi, pelattiin jo 1600-luvulla. Macao ilmestyi Eurooppaan 1700-luvun lopulla ja saavutti laajan suosion kaikissa yhteiskuntaluokissa. Sen maine johti siihen, että Sardinian kuningas Viktor Amadeus III kielsi sen kaikissa valtakuntansa osissa vuonna 1788.

Baccarat oli suosittu Ranskan ylhäisön keskuudessa 1800-luvulla. Napoleonin aikakaudella ja ennen kuin kasinopelit laillistettiin vuonna 1907, baccaratia pelattiin yksityisissä pelihuoneissa. Tältä ajalta peräisin oleva Baccarat Banque on baccaratin varhaisin muoto, ja se mainitaan Charles Van-Tenacin kirjassa Album des jeux.

Myöhemmin kehittyi chemin de Fer, kahden pelaajan nollasummapeli, joka ilmestyi 1800-luvun lopulla. Sen nimi viittaa rautatiehen, joka oli aikansa nopein kulkuväline.

Baccarat Punto Banco, jossa vedonlyöjät panostavat joko "Pelaajaan" tai "Pankkiiriin", kehittyi nykyaikaiseksi kasinopeliksi 1940-luvulla Havannassa ja on nykyään suosituin baccarat-muoto.

Punto bancosta on tullut Aasian kasinoiden keskeinen tulonlähde. Macaossa baccarat tuotti vuonna 2014 yli 90 prosenttia kasinoiden pelituotoista, ja vuonna 2024 sen osuus oli yhä noin 85 prosenttia alueen kokonaispelituotosta. Pöytäpelien suurta osuutta on selitetty kulttuurisilla mieltymyksillä ja niiden korkealla katteella pinta-alaa kohti. Macaon nojaaminen yhteen peliin ja VIP-pelaajiin perustuva liiketoimintamalli ovat herättäneet huolta peliongelmista, ja vuoden 2021 jälkeisten sääntelyuudistusten myötä kasinot ovat siirtyneet VIP-asiakkaista laajempaan asiakaskuntaan.

Säännöt ja matematiikka

Punto bancossa pelaaja ei tee pelin aikana valintoja, vaan korttien jakaminen seuraa kiinteitä sääntöjä, joten lopputulos riippuu yksinomaan sattumasta. Tavallisessa kahdeksan pakan pelissä pankkiirin panoksen talon etu on noin 1,06 prosenttia, kun voittavasta panoksesta peritään viiden prosentin komissio. Pelaajan panoksen talon etu on noin 1,24 prosenttia, ja tasapelipanoksen etu on noin 14,36 prosenttia, kun tasapeli maksetaan suhteessa 8:1. Chemin de fer eroaa punto bancosta siinä, että pankkina toimiva pelaaja voi tehdä strategisia valintoja. Tämän vuoksi peliä on tutkittu peliteoriassa kahden pelaajan nollasummapelinä, jolle voidaan johtaa optimaaliset sekastrategiat.

Baccarat populaarikulttuurissa

Ian Flemingin alkuperäisessä Casino Royale -kirjassa James Bond pelasi chemin de fer -baccaratia. Pelivalinta perustui Flemingin omiin kokemuksiin Estorilin kasinolla toisen maailmansodan aikana. Vuoden 2006 uudessa elokuvasovituksessa peli kuitenkin vaihdettiin nykyisin suositummaksi texas hold 'emiksi, koska poker oli yleisölle tutumpi.

Elokuvassa Rush Hour 3 on viittaus Baccarat-pelin ranskalaiseen versioon.

Lähteet

  1. ↑ Oikeammin ”rautainen tie”, koska kortit alun perin asetettiin rautaiseen laatikkoonhistoire jeudebaccarat.com (Archive.org). Arkistoitu marraskuu 21, 2009. Viitattu December 7, 2014. (ranskaksi)
  2. ↑ David Parlett: Blackjack: Related face-count games Gourmet Games. Viitattu 9 December 2017.
  3. ↑ Depaulis, Thierry: Dawson's Game: Blackjack and Klondike. The Playing-Card, 2010, 38. vsk, nro 4.
  4. ↑ The playing card : journal of the International Playing-Card Society search.worldcat.org. Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)lähde tarkemmin?
  5. ↑ Historic Card Games by David Parlett Parlettgames. Arkistoitu 10.2.2025. Viitattu 10.2.2025.
  6. ↑ The Academy. J. Murray, 1892. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Dictionnaire de la conversation et de la lecture : inventaire raisonné des notions générales les plus indispensables à tous, par une société de savants et de gens de lettres. Gallica, 1853-1860. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  8. ↑ Baccarat - History and information www.tradgames.org.uk. Viitattu 10.2.2025.
  9. ↑ Internet Archive: The Oxford guide to card games, s. 81-82. Oxford University Press, 1990. ISBN 978-0-19-214165-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025.
  10. ↑ History of Baccarat The World of Playing Cards. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  11. ↑ von Leyden, Rudolf: The Naksha Game of Bishnupur and its implications. The Playing-Card, 1978, 6. vsk, nro 3.
  12. ↑ Depaulis, Thierry: La bassette, entre réglementation et répression. The Playing-Card, 1994, 23. vsk, nro 1.
  13. ↑ Tim Simpson: ”volume 35”, Betting on Macau: casino capitalism and China's consumer revolution, s. 230. Minneapolis (Minn.): University of Minnesota press, 2023. ISBN 978-1-5179-0031-1
  14. ↑ The History of Baccarat University of Nevada, Las Vegas, Center for Gaming Research. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  15. ↑ Internet Archive: A history of playing cards and a bibliography of cards and gaming. New York, Dover Publications, 1966. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025.
  16. ↑ The History of Baccarat crescent.edu. 20.2.2018. Arkistoitu 10.2.2025. Viitattu 10.2.2025.
  17. ↑ Charles Van Tenac: Album des jeux de hasard et de combinaisons en usage dans les salons et dans les cercles: Règles, lois, conventions et maximes ... G. Havard, 1847. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  18. 1 2 Stewart N. Ethier, Carlos Gámez: A Game-Theoretic Analysis of Baccara Chemin de Fer. Games, 2013, 4. vsk, nro 4, s. 711–737. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  19. ↑ Jean Quinola: Nouvelle académie des jeux, contenant un dictionnaire des jeux anciens, le nouveau jeu de croquet, le bésigue chinois et une étude sur les jeux et paris de courses, par Jean Quinola, s. 225. Garnier frères, 1876. Teoksen verkkoversio Viitattu 10.2.2025. (ranskaksi)
  20. ↑ Stewart Ethier: The evolution of the game of baccarat. Academia, 28.4.2015. Artikkelin verkkoversio.
  21. ↑ Stewart N. Ethier, Jiyeon Lee: The evolution of the game of baccarat. arXiv, 2013, nro 1308.1481. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  22. ↑ Macau's casinos have a dangerous addiction to baccarat Quartz. 2014. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  23. ↑ Macau's mass market baccarat revenue surpasses pre-pandemic levels in 2024 SiGMA World. 2024. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  24. ↑ Beyond the Tables: Measuring the Impact of Non-Gaming Diversification on Casino Profitability in Macau. Tourism and Hospitality, 2025, 6. vsk, nro 2. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  25. ↑ Macau Problem Gambling Surges After Casinos Pivoted From VIP to General Public Casino.org. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  26. ↑ The Story Behind: The Casino Royale Baccarat Scene Ian Fleming Publications. 2023. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  27. ↑ Mark Bollman: Basic Gambling Mathematics: The Numbers Behind The Neon, s. 94. CRC Press, 13 June 2014. ISBN 978-1-4822-0893-1 Teoksen verkkoversio.
  28. ↑ The decision that changed Casino Royale: why poker replaced baccarat jamesbond007.se. Viitattu 10.6.2026. (englanniksi)
  29. ↑ Cards Realm: Baccarat In Popular Culture Cards Realm. 26.5.2023. Viitattu 13.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla