Bad Grankulla eli Kauniaisten kylpylä oli Kauniaisissa vuosina 1910–1945 toiminut kylpylä ja hotelli.
Kylpylähankkeen panivat alulle 1900-luvun alussa Janne Thurman ja lääkäri Axel Limnell (1872–1924). He löysivät sopivan paikan kylpylälle Brådbergetin vierestä. Paikalla oli luonnonlähde ja metsää kasvavalta kukkulalta avautui kaunis näköala. Jugendtyylisen kylpylärakennuksen suunnitteli arkkitehti Lars Sonck ja rakennus valmistui 1910. 50 vieraan kylpylä avattiin 15. kesäkuuta 1910 ja se oli avoinna ympäri vuoden. Kylpylään oli lyhyt matka 1908 valmistuneelta Kauniaisten rautatieasemalta ja sähkö saatiin Kauniaisten omasta, vuonna 1910 perustetusta sähkölaitoksesta. Kylpylässä tarjottiin hoitoja höyrykaapeissa sekä sähköisissä valo- ja lämpökaapeissa, hiekka- ja suihkukylpyjä, kääre- ja radiumhoitoja, hierontaa ja lääkintävoimistelua ja lisäksi annettiin karaisukuureja ja dieettiohjeita. Kylpylän lääkärinä oli ensin Axel Limnell ja hänen jälkeensä vuoteen 1917 saakka Einar Runeberg. Runeberg asui perheineen kylpylän vieressä sijainneessa Villa Björnbossa ja kylpylävieraat kävivät usein Runebergien huvilassa vierailuilla. Kylpylän asiakkaat tulivat pääasiassa Helsingistä ja ennen Venäjän vallankumousta Pietarista. Heidän joukossaan oli aatelisia ja tsaarin virkamiehiä. Rahoitusvaikeuksien vuoksi kylpyläyhtiön yhtiökokous päätti marraskuussa 1913 myydä yhtiön omaisuuden perustettavalle uudelle yhtiölle. Uusi yhtiö Osakeyhtiö Bad-Grankulla Aktiebolag aloitti toimintansa 1914.
Tunnetuin kylpylän asiakkaista oli Venäjän väliaikaisen hallituksen oikeusministerinä 1917 toiminut Alexander Kerenski, joka kävi kylpylässä kevättalvella 1917. Häntä hoidettiin Kauniaisten kylpylässä munuaisvian takia ja sitä ennen kylpylän lääkäri Einar Runeberg oli leikannut hänet Pietarissa. Einar Runeberg toimi myös Kerenskin henkilääkärinä ja saattoi käydä hoitoja Kerenskille myös Pietarissa, jos tämä ei ehtinyt käydä kylpylässä. 16. huhtikuuta 1917 Kerenski piti puheen Kauniaisten ruotsinkielisen yhteiskoulun juhlasalissa, puheen tulkkasi ruotsiksi koulun venäjän opettaja. Toinen tunnettu vieras oli tsaarin hovin hovimestari, paroni Wladimir Freedericksz. Venäjän vallankumouksen jälkeen Freedericksz eli viimeiset vuotensa Kauniaisissa ja kuoli 1927 Kauniaisten kylpylässä. hän oli ensimmäinen, joka haudattiin Kauniaisten uudelle hautausmaalle. Tunnettu vieras oli myös Lydia Stahl, joka oli naimisissa rikkaan saksalaisen kanssa, jolla oli viiniviljelmiä Krimillä. Hän kävi kylpylässä harvoin mutta vietti siellä sitten pitkiä aikoja. Lydia Stahlin ystäviin kuuluivat Otto-Ville Kuusinen ja Hella Wuolijoki. Stahl harjoitti 1920- ja 1930-luvuilla vakoilutoimintaa neuvostohallinnon hyväksi. Hän paljastui vuonna 1933 ja kärsi vankeusrangaistuksen Pariisissa.
Suomen sisällissodan jälkeen kylpylä oli suljettuna ja avattiin uudelleen syksyllä 1918. Kylpylävieraat tulivat nyt pääasiassa lähialueilta ja kylpylässä pidettiin juhlia, vietettiin viikonloppuja ja harrastettiin urheilua. Tammikuussa 1934 Brådbergetin pohjoisrinteeseen avattiin Suomen ensimmäinen slalommäki GraniBacken ja tämän seurauksena kylpylävieraat alkoivat olla kasvavassa määrin urheilun harrastajia, slalom- ja maastohiihtäjiä. Kylpylän johtajina toimivat 1920- ja 1930-luvuilla Amos Anderson, Wilhelm Noschis, Arno Hohenthal ja Hans G. Hagen. Toisen maailmansodan alettua Kätilöopisto ja monet Helsingissä sijainneet ulkomaiden lähetystöt muuttivat toimintansa ja henkilökuntansa turvaan pommituksilta kylpylään.
Vuonna 1945 kylpylä myytiin Sotainvalidien Veljesliitolle ja muutettiin 1946 Kaunialan sotavammasairaalaksi, jossa oli aluksi 55 paikkaa sodissa vammoutuneile sotilaille. Vuonna 1970 sairaalalle valmistui uusi siipirakennus. Vuodesta 2006 alkaen Kaunialan sotavammasairaala siirtyi asteittain Vantaan kaupungin omistukseen ja Vantaan ikääntyneiden asukkaiden käyttöön.