Baloksaviiri

Baloksaviiri
Baloksaviiri
Systemaattinen (IUPAC) nimi
({(12aR)-12-[(11S)-7,8-difluori-6,11-dihydrodibentso[b,e]tiepin-11-yyli]-6,8-diokso-3,4,6,8,12,12a-heksahydro-1H-[1,4]oksatsino[3,4-c]pyrido[2,1-f][1,2,4]triatsin-7-yyli}oksi)metyylimetyylikarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 1985606-14-1
ATC-koodi J05AX25
PubChem CID 124081896
DrugBank DB13997
Kemialliset tiedot
Kaava C27H23N3F2O7S 
Moolimassa 571,5 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia hepaattinen (UGT1A3, vähäisesti CYP3A4)
Puoliintumisaika n. 79 tuntia (aikuiset)
Ekskreetio uloste (80 %), renaalinen (15 %)
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

B3 (Australia)

Reseptiluokitus

Prescription Only (S4) (AU)?-only(US)

Antotapa oraalinen

Baloksaviiri (kauppanimellä Xofluza) on influenssan hoitoon ja ehkäisyyn käytettävä viruslääke, jonka Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto hyväksyi lokakuussa 2018. Lääkkeen on kehittänyt japanilainen Shionogi ja sitä markkinoi Roche.

Baloksaviiri eroaa perinteisistä neuraminidaasin estäjistä, kuten oseltamiviirista ja tsanamiviirista, vaikutusmekanismiltaan. Se estää influenssaviruksen polymeraasin cap-riippuvaista endonukleaasiaktiivisuutta, mikä estää virus-lähetti-RNA:n synteesin ja siten viruksen monistumisen. Koska vaikutusmekanismi on erilainen, baloksaviiri voi tehota myös oseltamiviirille resistentteihin viruskantoihin.

Baloksaviirin etuna on kerta-annos, kun taas oseltamiviirihoito kestää viisi päivää kahdesti päivässä annosteltuna. Lääke on hyväksytty yli 5-vuotiaille potilaille sekä hoitoon että altistuksen jälkeiseen ehkäisyyn. Kliinisissä tutkimuksissa baloksaviiri on osoittautunut erityisen tehokkaaksi influenssa B -virusta vastaan. Lapsilla baloksaviiri lyhensi kuumeen kestoa nopeammin kuin oseltamiviiri.

Baloksaviirin käytöstä raskaana oleville, immuunipuutteisille tai vakavasti sairaille potilaille ei ole riittävästi tutkimustietoa, joten oseltamiviiri on näissä tilanteissa suositeltu vaihtoehto. Lääkkeen yleisimmät haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja ripuli. Baloksaviiriresistenssiä on havaittu erityisesti pienillä lapsilla hoidon aikana, mutta resistenttien kantojen leviäminen väestössä on toistaiseksi ollut vähäistä.