Bektaši (turk. Bektaşi) on suufilainen islamilainen veljeskunta, joka oli Osmanien valtakunnan vaikutusvaltaisimpia. Sen perustaja Hajji Bektaši syntyi luultavasti 1200-luvun lopulla, perimätiedon mukaan Khorasanissa Persiassa. Veljeskunta sai valmiin muotonsa 1500-luvulla Anatoliassa ja levisi osmanivaltakunnassa etenkin Balkanille.
Alkuaan sunnalainen veljeskunta omaksui 1500-luvulla shiialaisuuden piirteitä, kuten Alin ja imaamien kunnioituksen. Kuudes imaami Ja'far oli veljeskunnan suojeluspyhimys. Etenkin Balkanilla omaksuttiin myös kristillisiä vaikutteita, joita olivat viinin ja leivän jakaminen rituaalisessa seremoniassa, synnintunnustus, kolminaisuusoppi ja opettajien selibaatti. Bektashit jakoivat uskontoon perehtymisen neljään tasoon, joista ensimmäinen oli sharia, toinen tariqa eli veljeskuntaan liittymisen seremonia, kolmas marifa eli totuuden ymmärtäminen ja neljäs haqiqa eli jumalallisen todellisuuden suora kokeminen. Kokelaat perehdytettiin asteittain veljeskunnan salaisiin oppeihin ja rituaaleihin.
Veljeskunta painottaa rakkautta, hengellistä valaistumista ja suvaitsevaisuutta. Bektašien kokoontumispaikkoja kutsutaan nimellä tekke ja niissä pyritään saamaan yhteys Jumalaan esimerkiksi runouden, yhteisten palvontamenojen ja taiteen avulla. Niissä on myös perinteisesti tarjottu ruokaa ja juomaa. Muiden muslimien tavoi bektašilaiset eivät syö sianlihaa, mutta muista muslimeista poiketen he välttävät myös jäniksenlihaa. Myös viinin juominen on bektašilaisten keskuudessa sallittu.
Veljeskunnan jäsenet rukoilevat muiden muslimien tavoin viidesti päivässä, mutta näiden lisäksi heidän odotetaan rukoilevan vielä kaksi kertaa (auringonnousun ja -laskun yhteydessä). Näissä ylimääräisissä rukouksissa veljeskunnan jäsenet rukoilevat koko ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta.
Jotkin veljeskunnan jäsenet voivat lupautua dervisseiksi. Tällainen henkilö lupaa omistautua veljeskunnalle eikä siksi saa mennä naimisiin. Veljeskuntaa on vuodesta 2011 lähtien johtanut dedebaba Baba Mondi.
1400-luvulla suufiveljeskunnan edustajat hyväksyttiin janitsaarien hengellisiksi ohjaajiksi, vaikka eivät olleetkaan puhdasoppisia muslimeja. Bektasit elivät ja marssivat janitsaarien joukossa tarjoten heille maagista suojelua. Bektaši-veljeskunta levisi tämän vaikutuksesta 1400-luvulla koko Anatoliaan ja Balkanille.
Balim Sultan järjesti noin vuonna 1500 veljeskunnan rituaalit ja organisoi veljeskunnan majatalo- tai luostariverkoston. Bektašien vaikutus heikkeni vuoden 1826 jälkeen, kun janitsaarit hajotettiin, mutta suufiveljeskunta nousi uudelleen vuosisadan lopulla, rakennutti luostareita ja harjoitti kirjallista toimintaa sekä Turkissa että Albaniassa. Kun suufilaiset veljeskunnat lakkautettiin vuonna 1925 Turkissa, Bektašien päämaja siirtyi Albaniaan. Kun uskonto kiellettiin siellä vuonna 1967, veljeskunnan soluja säilyi Turkissa, Balkanilla ja Yhdysvalloissa. Kommunismin kaaduttua Albaniassa 1990-luvulla bektashit ovat jälleen aktivoituneet. Albanian ja Turkin lisäksi bektašeilla on toimintaa myös muun muassa Pohjois-Makedoniassa ja Kosovossa.
Syyskuussa 2024 Albanian pääministeri Edi Rama ilmoitti, että hallitus alkaa suunnittelemaan Vatikaanin kaltaisen kääpiövaltion perustamista veljeskunnalle. Se sijoittuisi Tiranan kaupungin sisälle ja sen kansalaisuus rajoitettaisiin uskonnollisiin johtajiin.