| X-2 | |
|---|---|
 X-2 kuljetusalustallaan |
|
| Tyyppi | koelentokone |
| Alkuperämaa |  Yhdysvallat |
| Valmistaja | Bell Aircraft Corporation |
| Suunnittelija | Robert J. Woods |
| Ensilento | 18. marraskuuta 1955 |
| Valmistusmäärä | 2 |
| Kehitetty mallista | Bell X-1 |
Bell X-2 Starbuster oli yhdysvaltalainen koelentokone, joka rakennettiin äänennopeuden ylittämiseksi 2–3-kertaisena. Se oli toinen X-koekonesarjasta ja tyyppiä rakennettiin kaksi kappaletta.
Koneiden materiaalina käytettiin ruostumatonta terästä ja kupari-nikkeliseosta, ja niiden moottorina oli Curtiss-Wright XLR25 -rakettimoottori, joka tuotti 11–67 kN työntövoiman.
X-2 laukaistiin muunnetusta Boeing B-50 Superfortress -pommikoneesta, ja ensimmäisen moottorittoman liitolennon sillä teki Bellin koelentäjä Jean L. ”Skip” Ziegler Edwardsin lentotukikohdassa 27. kesäkuuta 1952. Ziegler kuoli B-50-koneeseen kiinnitetyn X-2:n räjähtäessä kesken lennon 12. toukokuuta 1953.
Everstiluutnantti Frank K. ”Pete” Everest suoritti ensimmäisen rakettimoottoria käyttäneen lennon toisella X-2:lla 18. marraskuuta 1955, ja yhdeksännellä lennollaan seuraavan vuoden heinäkuun lopussa hän teki nopeuden uuden maailmanennätyksen Mach 2.87 (3 050 km/h).
Kapteenit Iven C. Kincheloe Jr. ja Milburn G. ”Mel” Apt jatkoivat X-2:lla lentämistä. 7. syyskuuta 1956 Kincheloesta tuli ensimmäinen pilotti, joka oli ylittänyt 100 000 jalan korkeuden (30 500 m), kun hän lensi 38 466 metrin korkeuteen. 20 päivää myöhemmin, 27. syyskuuta, Mel Apt rikkoi koneella ensimmäisenä kolmen Machin nopeuden: hän lensi nopeudella Mach 3.2 (3 370 km/h) 19 960 metrin korkeudessa, tosin hän kuoli lopulta samalla lennolla menetettyään koneen hallinnan.
