Belvedere

Tämä artikkeli käsittelee linnoja Itävallassa. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.

Belvedere on Itävallan pääkaupungissa Wienissä sijaitseva kahden barokkilinnan, Ylä- (Oberes-) ja Ala-Belvederen (Unteres Belvedere) muodostama 1700-luvulla rakennettu linna-alue.

Molempien linnojen suunnittelusta vastasi on arkkitehti Johann Lukas von Hildebrandt, ja ne rakennutti prinssi, sotapäällikkö Eugen Savoijilainen (1663–1736). Rakennustyöt alkoivat jo vuonna 1704 tontin terassoinnilla.

Ala-Belvedere rakennettiin vuosina 1712–1717 kesäresidenssiksi. Sen marmorisali sisältää Martino Altomonten maalaamia freskoja. Se toimi prinssi Eugenin pääasiallisena kesäasuntona.
Ylä-Belvedere rakennettiin vuosina 1717–1723. Sen ensisijainen tarkoitus oli vain saada näyttävä päätepiste eli visuaalinen pääteaihe puutarha-alueelle. Sisätilojen koristelut ja somistukset saatiin valmiiksi vuonna 1723. Linnan marmorisalissa allekirjoitettiin Itävallan itsenäistymissopimus vuonna 1955.

Vuonna 1752 Eugène de Savoyen perijätär, veljentytär Victoria myi linnakompleksin arkkiherttuatar Maria Teresialle. Hänen perujaan on kompleksin nykyinen nimi, Belvedere. Maria Teresia muutti Ylä-Belvederen keisarillisten kokoelmien näyttelytilaksi tehden siitä yhden maailman ensimmäisistä julkisista museoista.

Viimeinen Belvederessä asunut kuninkaallinen oli arkkiherttua Franz Ferdinand.

Belvedere on toiminut 1900-luvulla poliittisten neuvottelujen ja sopimusten allekirjoitusten tapahtumapaikkana. Syyskuussa 1938 solmitun Tshekkoslovakian pilkkoneen Münchenin sopimuksen myötä marraskuussa 1938 ja elokuussa 1939 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentropin johdolla solmittiin Belvederessä keskisen Euroopan alueiden uudelleenjärjestelyä koskevat sopimukset. Unkarin kuningaskunta oli menettänyt vuonna 1920 Trianonin rauhassa suuria alueita, joissa unkarilaisväestö oli merkittävänä vähemmistönä, ja ne olivat siirtyneet naapurimaiden haltuun. Wienin ensimmäinen välitystuomio koski Tshekkoslovakian ja Wienin toinen välitystuomio Romanian Unkarin rajan vastaisten unkarilaisalueiden palautumista Unkarin valtion alaisuuteen. Molemmat välitystuomiot kuitenkin mitätöitiin toisen maailmansodan lopulla.

Toisen maailmansodan aikana akselivallat solmivat syyskuussa 1940 Berliinissä ns. Kolmen vallan sopimuksen Saksan, Italian ja Japanin kesken. Sen jälkeen osa mukaan tulleiden valtioiden sopimuksista solmittiin ulkoministeri von Ribbentropin johdolla Wienin Belvederessä eli marraskuussa 1940 siihen liittyi Unkari, maaliskuussa 1941 Bulgaria ja Jugoslavia.

Kymmenen vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen 15. toukokuuta 1955 miehitysvaltojen ulkoministerit allekirjoittivat Ylä-Belvederessä Itävallan valtiosopimuksen "itsenäisen ja demokraattisen Itävallan uudelleenperustamiseksi ".

Nykyisin linnassa sijaitsee Österreichische Galerie Belvedere. Arkkitehti Karl Schwanzerin suunnittelema Belvedere 21:n moderni paviljonki toimii nykytaiteen näyttelytilana.

Puutarha

Belvederen puutarha on yksi Euroopan merkittävimmistä historiallisista ranskalaistyylisistä muotopuutarhoista. Vaikka se on nykyään riisutussa muodossa, se on yhä hieno esimerkki myöhäisbarokin puutarhasuunnittelusta. Ylä-Belvederen ulkoportaiden edessä on suuri allas, joka heijastaa rakennuksen julkisivun peilikuvana. Alueen vastakkaisessa päässä, kaupungin puolella Rennweg-kadun varrella, sijaitsee Ala-Belvederen sisääntulopiha (cour d’honneur).

Ala-Belvederen oikealla puolella on niin kutsuttu kamaripuutarha (Kammergarten), joka jatkuu pohjoispäässä sijaitsevaan orangeriaan eli kasvihuoneeseen. Tämä tontin länsiosassa oleva kapea kaistale oli yksinomaan prinssi Eugenin käytössä. Ylä-Belvederen vieressä alue ulottui vuoteen 1726 saakka itään päin käsittäen puoliympyrän muotoisen eläintarhan (ménagèrie). Etelässä, nykyisen Wienin kasvitieteellisen puutarhan alueella, sijaitsi geometrisesti suunniteltu hyötypuutarha.

Kuva-galleria

Ylä-Belvedere noin vuonna 1753. Kaiverrus teoksessa Prospectus Palatii Serenissimi Principis Eugenii versus Septentrionem et Civitatem.
Bernardo Bellotto, Näkymä Wieniin Belvederestä (rajattu) 1758.
Ala-Belvedere, taustalla orangeria eli kasvihuone.
Ylä-Belvedere, näkymä puutarhan puolelta.
Belvederen linna, Salomon Kleinerin kaiverrus 1740.
Näkymä Ylä-Belvederen linnasta puutarhaan.

Lähteet

1 2 3 4 5 6 7 8 9 Belvedere Museum Wien | Museum, Geschichte und Architektur www.belvedere.at. Viitattu 23.10.2026.
↑ Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 217, 219. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
↑ Unkari liittyi eilen kolmen vallan sopimukseen. Helsingin Sanomat, 21.11.1940, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.
↑ Bulgaria kolmen vallan sopimukseen. Helsingin Sanomat, 2.3.1941, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.
↑ Jugoslavia kolmiliitossa. Helsingin Sanomat, 27.3.1941, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.
↑ State Treaty for the Re-establishment of an Independent and Democratic Austria CVCE. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)
↑ Leo Mellerin kokoamia välähdyksiä Itävalta on jälleen vapaa, Elävä arkisto, Yleisradio

[:1-1] 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Belvedere Museum Wien | Museum, Geschichte und Architektur www.belvedere.at. Viitattu 23.10.2026.

[2] Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 217, 219. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2

[3] Unkari liittyi eilen kolmen vallan sopimukseen. Helsingin Sanomat, 21.11.1940, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.

[4] Bulgaria kolmen vallan sopimukseen. Helsingin Sanomat, 2.3.1941, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.

[5] Jugoslavia kolmiliitossa. Helsingin Sanomat, 27.3.1941, s. 5. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 11.11.2026.

[Austrianstatetreaty-6] State Treaty for the Re-establishment of an Independent and Democratic Austria CVCE. Viitattu 12.1.2018. (englanniksi)

[Leo_Mellerin_kokoamia_välähdyksiä-7] Leo Mellerin kokoamia välähdyksiä Itävalta on jälleen vapaa, Elävä arkisto, Yleisradio