Berberiini

Berberiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 16,17-dimetoksi-5,7-dioks-13-atsoniapentasyklo[11.8.0.02,10.04,8.015,20]henikosa-1(13),2,4(8),9,14,16,18,20-octaeeni
CAS-numero
PubChem CID
SMILES COC1=C(C2=C[N+]3=C(C=C2C=C1)C4=CC5=C(C=C4CC3)OCO5)OC
Ominaisuudet
Molekyylikaava C20H18NO4+
Moolimassa 336,36 g/mol
Sulamispiste 145 °C

Berberiini on isokinoliiniryhmän alkaloideihin kuuluva ammoniumsuola. Monien kasvien juuret, varret ja kuoret sisältävät berberiiniä, yleisimpinä ruostehappomarja (Berberis vulgaris), Berberis aristata, hurmejuuri (Hydrastis canadensis) ja Coptis chinensis. Berberiini on väriltään voimakkaan keltaista, ja sitä on käytetty ja käytetään edelleen Pohjois-Intiassa villakankaiden, nahan ja puun värjäämiseen. Ultraviolettivalossa berberiini antaa voimakkaan keltaisen fluoresenssin. Berberiiniä käytetään myös histologiassa solujen värjäämiseen. Luonnonvärinä berberiinillä on väri-indeksi Colour Index (CI) 75160.

Berberiini estää RNAn ja DNAn synteesiä. Berberiini on DNA-molekyyliä interkalatoiva yhdiste, eli se yhdistyy DNA:n emäshappoparien väliin, jolloin kopioidessa DNA-polymeraasi lisää ylimääräisen emäshappoparin, synnyttäen siirtymämutaation.

Käyttö Kaukoidässä

Berberiiniä on käytetty kaukoidässä bakteerien, virusten, sienten ja loisten torjuntaan.

Myrkyllisyys

Erään tutkimuksen mukaan pienimmillään noin 9 mg kerta-annos berberiiniä painokilogrammaa kohden laskimoon (IV) tai 57,6 mg vatsaonteloon (IP) injisoituna aiheutti hiirillä 50 prosentin kuolleisuuden (LD50).

Luontaistuotteena

Berberiiniä myydään Suomessa luontaistuotteena. Berberiini vaikuttaa useiden eri mekanismien kautta rasva- ja glukoosiaineenvaihduntaan, ja sitä käytetään verensokerin alentamiseen, yleiseen painonhallintaan, ja insuliiniresistenssin ja prediabeteksen ehkäisemiseen.