Bioasekonventio

Bioasekonvention allekirjoittajamaat.
  allekirjoittanut ja ratifioinut
  allekirjoittanut, muttei ratifioinut
  vain allekirjoittanut
  ei osallistu sopimukseen

Bioasekonventio (eli yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi) on kansainvälinen bioaseiden kieltosopimus. Sopimuksen tarkoitus on ehkäistä bioaseiden käyttöä ennalta. Bioasekonventio laadittiin vuonna 1972 ja tuli voimaan vuonna 1975. Se oli voimaanastuessaan ensimmäinen kokonaisen joukkotuhoaseiden luokan kieltänyt kansainvälinen sopimus. Sopimuksessa oli maaliskuussa 2025 mukana yhteensä 188 valtiota ja lisäksi neljä valtiota on allekirjoittanut konvention. Sopimuksen ulkopuolelle oli tuolloin yhä jättäytynyt yhdeksän valtiota (Djibouti, Egypti, Eritrea, Haiti, Israel, Kiribati, Somalia, Syyria ja Tšad).

Sopimusasiakirjan ensimmäinen sivu (englanniksi).

Sopimus kieltää bioaseiden kehittämisen, valmistamisen ja varastoinnin. Se käsittelee myös jo olemassa olevien bioaseiden hävittämistä. Sopimus sallii ainoastaan rauhanomaisen tutkimuksen.

Bioasekonventiota on täsmennetty vuosien saatossa muun muassa sopimuksen määritelmiä täsmentäneiden katselmointikongressien kautta. Sopimusta on kritisoitu muun muassa yhteisesti sovittujen, bioaseiden valmistamiseen soveltuvien tuotantolaitosten katselmointikäytäntöjen sekä valvonta- ja verifiointiorganisaation puutteen vuoksi. YK:n pääsihteerin alaisuudessa toimiva kemiallisten ja biologisten joukkotuhoaseiden väitetyn käytön selvittämisen valvontamekanismi (UNSGM) on toistaiseksi ainoa kansainvälisesti hyväksytty tapa valvoa mahdollisia bioasekonvention sopimusrikkomuksia. Tätä mekanismia on vahvistettu bioaseiden käytön valvonnan mahdollistamiseksi.

Lähteet

  1. ↑ Finlex, Yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi (SopS 15/1975) finlex.fi. Arkistoitu 28.10.2021. Viitattu 28.10.2021.
  2. 1 2 3 4 Tenhunen, Jukka; Ulmanen, Ismo; Ylänne, Jari: Biologia: Geeni ja biotekniikka, s. 152–153, 161. (6. uudistettu painos) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28293-6
  3. 1 2 Thomas P. Monath & Lance K. Gordon: Strengthening the Biological Weapons Convention Science, 282 (5393): 1423. 20.11.1998. doi:10.1126/science.282.5393.1423 Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  4. 1 2 Kelsey Davenport: Biological Weapons Convention Signatories and States-Parties armscontrol.org. Nov. 2020. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Biological Weapons Convention Yhdistyneet kansakunnat, un.org. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  6. ↑ Takamaa, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. ISBN 952-9872-37-2
  7. ↑ Gigi Kwik Grönvall: A new role for scientists in the Biological Weapons Convention Nat Biotechnol 23, 1213–1216 (2005). 1.10.2005. doi:10.1038/nbt1005-1213 Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Nicholas A. Sims: A simple treaty, a complex fulfillment: A short history of the Biological Weapons Convention Review Conferences Bulletin of the Atomic Scientists, 67 (3): 8-15. 1.5.2011. Sage, sagepub.com. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Secretary-General’s Mechanism for Investigation of Alleged Use of Chemical and Biological Weapons (UNSGM) Yhdistyneet kansakunnat, un.org. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)