Bisanthe

Bisanthe
Βισάνθη
Sijainti

Bisanthe
Koordinaatit 40°58′42″N, 27°30′2″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Tekirdağ, Tekirdağ
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 500-luku eaa.–
Kulttuuri antiikki
Valtakunta itsenäinen kaupunkivaltio
Rooman valtakunta
Bysantin valtakunta
Alue Propontinen Traakia

Bisanthe (m.kreik. Βισάνθη, Bisanthē), myöhemmin Rhaidestos (m.kreik. Ῥαίδεστος, myös Rhaideston, Ῥαίδεστον; lat. Rhaedestus, Rhaedestum, Raedestus, Raedestum), oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Propontisessa Traakiassa nykyisen Turkin alueella. Se sijaitsi nykyisen Tekirdağin kaupungin paikalla.

Maantiede

Bisanthen kaupunki sijaitsi Traakiassa Propontiin eli nykyisen Marmaranmeren pohjoisrannalla. Se yhdistetään yleensä nykyiseen Tekirdağiin, tosin sijaintipaikaksi on ehdotettu myös nykyistä Barbarosta.

Bisanthen kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 25–100 neliökilometriä. Samalla rannikolla kaupungista itään sijaitsivat Heraion Teikhos, Neon Teikhos ja Perinthos, ja lounaaseen Panion, Serreion Teikhos ja Neapolis.

Historia

Bisanthen perustivat Samoksesta tulleet siirtokuntalaiset. Sen arvellaan olleen aluksi Perinthoksen alaisuudessa. Varhaisimmat löydöt kaupungin paikalta ovat arkaaiselta kaudelta 500-luvun eaa. lopulta. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Bisanthēnos (Βισανθηνός).

Noin vuodesta 430 eaa. lähtien Bisanthe kuului traakialaisen Odrysian kuningaskunnan alaisuuteen. Samoihin aikoihin kaupunki kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, ja se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 425/424 ja 422/421 eaa. Vuoden 410 eaa. tienoilla se oli yksi seudun linnoituksista, jotka olivat traakialaisten kanssa yhteistyötä tehneen Alkibiadeen hallussa. Vuonna 400/399 eaa. Seuthes II tarjosi kaupunkia toistuvasti Ksenofonille.

Myöhemmin kaupungin nimeksi muutettiin Rhaidestos, mutta on epäselvää, milloin tämä muutos tapahtui. Yleisesti katsotaan, että Plinius vanhemman ja Itinerarium Antonini Augustin mainitsema Resistos tai Resisto on sama paikka kuin Bisanthe, vaikkakin Plinius mainitsee Bisanthen ja Resistoksen erillisinä kaupunkeina.

Rooman valtakunnan jaossa Bisanthesta tuli osa Bysantin valtakunnaksi kehittynyttä Itä-Roomaa. 500-luvulla jaa. keisari Justinianus teki paljon kaupungin entisöimiseksi, sillä se vaikuttaa rappeutuneen. Tämän jälkeen bulgaarit kuitenkin tuhosivat sen kahdesti, ensin vuonna 813 ja toisen kerran vuonna 1206.

Rakennukset ja löydökset

Antiikin aikaisten kuvausten perusteella Bisanthen kaupunki on ollut linnoitettu. Kaupungin paikalta on tehty joitakin vähäisiä arkeologisia löydöksiä.

Lähteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”673. Bisanthe”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1 (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Smith, William: ”Bisanthe”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Bisanthe/Rhaidestos Pleiades. Viitattu 18.11.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Bisanthe (Thrace) 22 Tekirdağ - Βισάνθη ToposText. Viitattu 18.11.2024. (englanniksi)
  5. 1 2 ”52 B3 Bisanthe/Rhaidestos”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699 (englanniksi)
  6. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, Βισάνθη; Herodotos: Historiateos 7.137; Pomponius Mela: De situ orbis 2.2, 6; Klaudios Ptolemaios: Geografia 3.11.6.
  7. 1 2 Ksenofon: Kyyroksen sotaretki (Anabasis) 7.2.38.
  8. ↑ Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Alkibiades 30.10, 36.2–5, Lysandros 10.4; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.105.3–4; Nepos, Cornelius: Kuuluisia miehiä, Alkibiades 7.4.
  9. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.18; Itinerarium Antonini Augusti, s. 176.
  10. ↑ Prokopios: Rakennuksista (De aedificiis) 4.9.
  11. ↑ Symeon Logothetes (Symeon Magister): Kronikka, Leo Armenialainen 9, s. 614, Bonnin painos; Niketas Khoniates: Historia, Balduin Flanderilainen 14; Georgios Akropolites: Annaalit 13.