Borderterrieri (engl.Border Terrier) on Englannin ja Skotlannin välisellä raja-alueella kehittynyt koirarotu, karkeakarvainen pieni terrieri. Alun perin rotu jalostettiin luolametsästystä varten.
Suomessa rotu oli 43. suosituin koirarotu vuonna 2025 ja vuosina 2021–2025 rodun yksilöitä rekisteröitiin vuosittain 200–300.
Ulkonäkö
Borderterrierin rotumääritelmä ei rajoita säkäkorkeutta. Uroksen painorajoitus on 6–7 kg ja nartun 5,2–6,3 kg. Ulkoisesti borderterrieri muistuttaa pientä parrakasta koiraa, jolla on luonteikkaat silmät ja ilmeikäs pää. Borderterrierin raajat ovat pitkät, mutteivät liioitellut. Rodun runko on hieman korkeuttaan pidempi.
Borderterrierin pää on leveä ja muistuttaa hieman saukon päätä. Sitä kehystävät muuta väritystä tummemmat korvat sekä korostavat tummanruskeat silmät. Kuono-osa on 1/3 borderterrierin kallon pituudesta ja koiralla on parta, joka muotoillaan trimmauksella pyöreäksi. Koiran häntä on suhteellisen lyhyt ja porkkananmallinen, ja borderterrieri kantaa sitä hieman selkälinjan yläpuolella. Pystyssä seisova tai selän päälle kiertyvä häntä on virheellinen.
Borderterrierin värit voidaan jakaa kahteen luokkaan: punaisiin ja sinisiin. Punaiset borderit ovat väriltään punaruskeita tai ruskeita. Osa koirista on ns. grizzlejä, joissa jokaisen karvan toinen pää on musta, toinen punainen. Grizzle väritys saa koiran näyttämään hieman tummemmalta ja kirjavalta. Sininen borderterrieri voi näyttää mustalta, mutta todellisuudessa turkki on hieman sinertävää. Sinisen värin parina tulisi olla harmaata karvoitusta, joka tukee turkin sinertävää sävyä ja luo oikean ilmeen koiralle.
Valkoinen merkki borderterrierin rinnassa sallitaan, mutta muualla esiintyvä valkoinen turkki on virhe. Borderterriereitä on monen värisiä, mutta ainoastaan valkoinen ja harmaa ovat värejä, jotka ovat epätoivottuja ja joita ei käytännössä esiinny. Harvinaisin esiintyvä väri on vehnä, joka on hyvin vaalea, vehnänkeltainen.
Turkki ja turkin hoito
Borderterrierillä on karkea turkki, josta kuollut karva on nypittävä aika ajoin pois.
Borderterrierin turkki koostuu pohjavillasta ja päällyskarvasta. Terrierin päällyskarva on karheaa ja vedenpitävää.
Borderterrierin päällyskarvaa huolletaan nyppimällä kuollut turkki pois "hand-stripping" tekniikalla. Yleisesti ottaen turkki nypitään pohjavillalle noin kahdesti vuodessa, mutta tarve voi vaihdella eri koirien kohdalla. Oikeinsuoritettu nyppiminen ei satuta koiraa, vaan auttaa turkkia uusiutumaan, sillä vain kuollut turkki poistetaan. Kuollut turkki ei ole hyväksi koiralle, sillä se ei lämmitä eikä suojaa. Poistettava turkki irtoaa koirasta melko helposti, eikä repimiselle ole syytäselvennä. Borderterrierin turkkia ei saa trimmata saksilla, sillä tällöin kuollut solukko ei pääse poistumaan turkin juuresta ja turkki muuttuu villaiseksi, vanuttuneeksi, elottoman harmaaksi sekä hieman kiharaiseksi. Turkin karkeus katoaa, eikä leikattua karva ole enää helppo nyppiä.
Borderterriereille ei suositella kylpyjä shampoolla, sillä shampoo poistaa koiran turkista öljyä joka pitää turkin puhtaana ja vedenpitävänä.
Luonne ja käyttäytyminen
Borderterrierin sanotaan olevan luonteeltaan useita muita terrierirotuja sosiaalisempi.
Borderterrieri on luonteeltaan rohkea, reipas ja valpas pieni koira, joka ilmaisee tunteitaan ja mielialojaan korvillaan ja hännällään, mutta myös mitä erilaisimmilla äänillä. Rotu on säilyttänyt vanhan, alkuperäisen saalisviettinsä ja onkin tarvittaessa vaikkapa ketun kohdatessaan hyvinkin tulinen ja terävä. Luonteensa puolesta borderterrieriä käytetään edelleen jonkin verran luolametsästyksessä, verijäljetyksessä ja jopa vesiriistan noudossa.
Sosiaalisuus on hallitseva elementti borderterrierissä. Borderterrierin väitetään olevan pehmeämpi ja sosiaalisempi kuin suurin osa muista terriereistä ja jo rotumääritelmä ilmoittaa koiran olevan laumassa viihtyvä ja sopeutuva elämään toisten eläinten kanssa. Rähisevän koiran kohdatessaan borderterrierin tulisi vain kääntää päänsä pois ja jatkaa matkaa muina miehinä.
Alkuperä
Borderterrieri on vanha ja varsin alkuperäinen koirarotu, josta on säilynyt dokumentteja aina 1700-luvulta lähtien. Rodun juuret ovat Englannin ja Skotlannin vuoristoseudulla, jossa borderterrieri säilyi erittäin muuttumattomana satoja vuosia. Samoilta seuduilta seuraa myös nimi borderterrieri, joka suomennettiin vielä 1980-luvulla rajamaan terrieriksi.
Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli karkottava luolakoira. Borderterrieri sananmukaisesti karkotti kettukoirien luolaan ajaman ketun metsästäjien eteen. Borderterrierin ei siis ollut alkujaankaan tarkoitus tappaa eläintä luolaan, vaan karkottaa se metsästäjälle ammuttavaksi.
Borderterrieri uhkasi tuhoutua kokonaan maailmansotien aikana, mutta se saatiin elvytettyä ja on nyt Britanniassa erittäin suosittu ja yleinen koirarotu. Suomeen ensimmäiset yksilöt tuotiin 70-luvulla, Ruotsissa niitä on ollut jonkin verran kauemmin.
Terveys
Borderterrierin pää
Borderterrieri on suhteellisen terve rotu ja elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun yksilöitä. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat. Borderterrierin merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, muutamat silmäsairaudet, eturistisidevauriot, epilepsia, sappirakon mukoseele, atopia ja allergiat.
Borderterrierin pienen koon takia rodulla on alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi jonkun verran ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella.
Silmäsairauksista yleisimpiä ovat kaihi, ylimääräiset ripset (distichiasis) ja puutteellinen kyynelkanavan aukko. Borderterrieri ei kuulu Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien kartoitusohjelma PEVISAan, eikä rodulla myöskään ole tutkimus- tai kuvauspakkoa jalostuskäyttöä ajatellen.
Kun polven eturistiside repeää, reisiluu alkaa liukua normaalia enemmän taaksepäin sääriluun nivelpintaa vasten. Tämä johtaa nopeasti tulehdukseen polvessa ja altistaa nivelrikon kehittymiselle. Borderterrierillä esiintyy ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin.
Borderterriereillä esiintyy jonkin verran myös epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen häiriöitä.
Borderterrierit ovat yksi sappirakon mukoseelen riskiroduista. Sappirakon mukoseelessa sappirakkoon alkaa kertyä paksua limaa, mikä aiheuttaa sappirakon laajenemista ja mahdollisesti sappitiehyeiden tukkiutumista. Sairaus todetaan ultraäänitutkimuksessa.
Yksi rodun terveysongelmista on atopia ja ruoka-aineyliherkkyys. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Borderterrieri on keskimääräistä rotukoiraa sisäsiittoisempi. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10%. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25% ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25%, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Borderterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 37%.
↑C. Wallis, L. J. Holcombe:A review of the frequency and impact of periodontal disease in dogs.Journal of Small Animal Practice,2020-09, 61. vsk, nro 9, s. 529–540.doi:10.1111/jsap.13218ISSN0022-4510Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Karolina Engdahl, Ulf Emanuelson, Odd Höglund, Annika Bergström, Jeanette Hanson:The epidemiology of cruciate ligament rupture in an insured Swedish dog population.Scientific Reports,5.5.2021, 11. vsk, nro 1, s. 9546.doi:10.1038/s41598-021-88876-3ISSN2045-2322Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑F. Allerton, F. Swinbourne, L. Barker, V. Black, A. Kathrani, M. Tivers, T. Henriques, C. Kisielewicz, M. Dunning, A. Kent:Gall bladder mucoceles in Border terriers.Journal of Veterinary Internal Medicine,2018-09, 32. vsk, nro 5, s. 1618–1628.PubMed:30079451doi:10.1111/jvim.15249ISSN1939-1676Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
↑Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun:The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds.Canine Medicine and Genetics,2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12.PubMed:34852838doi:10.1186/s40575-021-00111-4ISSN2662-9380Artikkelin verkkoversio.(englanniksi)
Englanti/
Skotlanti, 
Iso-Britannia
