| Brusiitti | |
|---|---|
| Luokka | oksidimineraalit |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Mg(OH)2 |
| Molekyylipaino | 58,32 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | valkoinen, vaaleanvihreä, harmaa tai harmaansininen |
| Asu | levyinä, harvoin neulasina, myös lehtimäinen, kuituinen, suomuinen tai hienoina rakeina |
| Lohkeavuus | täydellinen suuntaan {0001} |
| Murros | epätasainen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 2,5–3 |
| Ominaispaino | 2,39 |
| Optiset ominaisuudet | |
| Kiilto | lasikiilto tai helmiäiskiilto |
| Viiru | valkoinen |
| Läpinäkyvyys | läpinäkyvä |
| Lähteet | |
| Aiheesta muualla | |
Brusiitti on magnesiumhydroksidin mineraalimuoto. Sen kemiallinen kaava on Mg(OH)2. Se on periklaasin muuntumistulos marmorissa, esiintyy osana metamorfista kalkkikiveä sekä kloriittiliuskeissa. Sitä löytyy usein serpentiinin, kalsiitin, aragoniitin, dolomiitin, magnesiitin, artiniitin, talkin ja krysotiilin yhteydessä.
Brusiitti kuvattiin tieteelle ensi kertaa vuonna 1824, ja se on nimetty löytäjänsä, amerikkalaisen mineralogin Archibald Brucen (1777–1818) mukaan. Kuituista brusiittia kutsutaan nimellä nemaliitti.
Brusiittia käytetään magnesiumin ja magnesiumoksidin lähteenä. Sitä käytetään myös jonkin verran palonsuoja-aineena, koska kuumetessaan se vapauttaa vettä samaan tapaan kuin alumiinihydroksidi.
Betonissa ja sementissä voi muodostua brusiittia Mg2+-ionien vaikutuksesta. Laajentuessaan brusiitti voi aiheuttaa rasituksia kuivuneessa sementissä tai hidastaa betonin kovettumista. Samasta syystä dolomiittia ei pitäisi käyttää betonin kiviaineksena.