Bush Tetras

Yhtyeen varhaiset vuodet (1979–1983)

Kitaristi Pat Place ja laulaja Cynthia Sley perustivat Bush Tetrasin vuonna 1979. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat myös basisti Laura Kennedy ja rumpali Dee Pop (oikealta nimeltään Dimitri Papadopoulos).

Yhtye harjoitteli viisi päivää viikossa studiossa, joka toimi samalla Cynthia Sleyn asuntona. Yhtye yhdisteli musiikissaan funk- ja tanssirytmejä sekä aggressiivista punk rockia ja melua. Yhtyeen sanoitukset olivat kantaa ottavia, ja niissä kritisoitiin konservatiivista politiikkaa. Aikana, jolloin New York oli konkurssin partaalla, Ronald Reagan nousi valtaan ja AIDS alkoi levitä, Bush Tetras koki musiikin keinoksi puhua yhteiskunnallisista ongelmista suurelle yleisölle.

Bush Tetras saavutti nopeasti suosiota New Yorkin punk-klubeissa, kuten CBGB ja Max’s Kansas City ja se oli myös keskeinen osa paikallista no wave -tyylisuuntausta. No wave oli 1970-luvun lopulla syntynyt kokeellisen musiikin tyyli, joka oli vastareaktio rock-musiikin ja taiteen kaupallistumiselle.

Vuonna 1980 Pat Place työskenteli elokuvateatterin lipunmyynnissä New Yorkin Bleecker Streetillä, kun hän kirjoitti sanat kappaleeseen ”Too Many Creeps” Turhautuneena ohikulkijoihin, jotka sanoivat ikäviä kommentteja hänen erikoisesta punk-ulkonäöstään, hän kirjoitti yhtyeen uran tunnetuimman kappaleen. Bush Tetras julkaisi ”Too Many Creeps” -debyyttisinglensä riippumattomalla 99 Records -levymerkillä vuonna 1980. Kappale alkoi pian soimaan New Yorkin paikallisilla radioasemilla, rock-klubien tanssilattioilla ja nousi lopulta jopa Billboardin klubilistoille.

”Too Many Creeps” herätti myös englantilaisen Fetish Records -yhtiön kiinnostuksen. Levy-yhtiö päätti julkaista yhtyeen seuraavan singlen ”Things That Go Boom in the Night” vuonna 1981. Samana vuonna Bush Tetras julkaisi neljän kappaleen EP:n Rituals, jonka tuotti The Clash -yhtyeen rumpali Topper Headon. Yhtye oli myös mukana Start Swimming -nimisellä kokoelmalevyllä, joka sisälsi yhtyeeltä kappaleet ”Punch Drunk” ja cover-version John Lennonin klassikosta ”Cold Turkey”.

1980-luvun alussa Bush Tetras esiintyi New Yorkissa vähintään kerran viikossa ja kiersi keikoilla myös Euroopassa ystävystyen ja soittaen yhdessä post-punk-yhtyeiden kuten Gang of Fourin, The Slitsin ja Au Pairsin kanssa. Tästä huolimatta yhtyeen jäsenet olivat turhautuneita uraansa ja krooniseen rahapulaan. Vuonna 1983 basisti Laura Kennedy ja rumpali Dee Pop jättivät yhtyeen, Bush Tetras jatkoi hetken aikaa esiintymistä uuden basistin Bob Albertsonin ja rumpali Don Christensonin kanssa, mutta yhtye hajosi vuoden 1983 loppuun mennessä. ROIR Records julkaisi yhtyeeltä samana vuonna pelkästään kasettina ilmestyneen livealbumin Wild Things.

Yhtyeen hajoamisen jälkeen kitaristi Pat Place työskenteli spoken word -esiintyjä Maggie Estepin kanssa ja teki kuvataidetta. Laulaja Cynthia Sley teki yhteistyötä entisen Richard Hell & The Voidoids -kitaristin Ivan Julianin kanssa yhtyeessä The Lovelies. Dee Pop puolestaan soitti rumpuja monien artistien taustalla, muun muassa The Gun Clubin, Richard Lloydin ja Jayne Countyn kanssa. Vuonna 1989 ROIR julkaisi Bush Tetrasin studioäänityksiä kokoavan albumin Better Late Than Never: 1980-1983, mikä auttoi herättämään uutta kiinnostusta yhtyettä kohtaan.

Yhtyeen paluu (1995–1998)

Vuonna 1995, sen jälkeen kun Nirvana-yhtyeen menestys herätti suuren yleisön kiinnostusta punk rockia ja post punkia kohtaan, myös Bush Tetras yhdistyi alkuperäisessä kokoonpanossaan. Paluu osui yhteen vanhaa studiomateriaalia kokoavan albumin Boom in the Night julkaisun kanssa. Yhtye alkoi keikkailla jälleen New Yorkin klubeilla ja vuonna 1996 siltä ilmestyi myös uusi kokoelma Tetrafied, jonka kokosi Henry Rollins.

Bush Tetras äänitti seuraavaksi ensimmäisen varsinaisen studioalbuminsa Beauty Lies, jonka tuotti Nona Hendryx ja julkaisi Tim/Kerr Records vuonna 1997. Yhtye äänitti Tim/Kerrille myös toisen albumin, nimeltään Happy, jonka tuotti Don Fleming, mutta kun Polygram, Tim/Kerrin emoyhtiö, myytiin, Happy jäi julkaisematta. Turhautuneena tilanteeseen Bush Tetras hajosi uudestaan vuonna 1998. Kitaristi Pat Place ryhtyi valokuvaajaksi ja laulaja Sley ryhtyi opettajaksi. Julkaisematta jäänyt Happy saatiin markkinoille vasta vuonna 2012 ROIR levy-yhtiön toimesta.

Myöhemmät vuodet (2005–)

Vuonna 2005 Bush Tetras palasi jälleen toimintaan: mukana olivat Place, Sley ja Pop sekä uusi basisti Julia Murphy. Yhtye keskittyi nyt ensisijaisesti keikkailuun, vaikka siltä julkaistiin kokoelma-albumi Very Very Happy vuonna 2007. Yhtyeen alkuperäinen basisti Laura Kennedy kamppaili terveysongelmien kanssa ja kuoli vuonna 2011. Vuonna 2018 yhtye julkaisi EP:n Take the Fall, joka omistettiin Kennedyn muistolle.

Vuoden 2020 koronaviruspandemian aikana Bush Tetrasin jäsenet kirjoittivat uusia kappaleita ja jakoivat ideoitaan Zoom-puheluiden kautta. Yhtye valmisteli uutta albumia mutta joutui keskeyttämään kaikki äänitykset, kun rumpali Dee Pop kuoli sairauskohtaukseen 9. lokakuuta 2021, vain iltaa ennen Bush Tetrasin konserttia, jonka tarkoitus oli juhlistaa koko uran kattavan box setin Rhythm and Paranoia: The Best of Bush Tetras tulevaa julkaisua. Dee Popin kuoleman jälkeen yhtye halusi viimeistellä musiikin, jonka oli aloittanut edesmenneen ystävänsä kanssa. Steve Shelley, entinen Sonic Youth rumpali suostui liittymään yhtyeeseen.

Muutamien live-esiintymisten jälkeen uusi kokoonpano meni studioon Steve Shellyn tuottaessa äänityssessiot. They Live in My Head — vasta kolmas täyspitkä albumi Bush Tetrasin pitkässä historiassa — julkaistiin Wharf Cat Recordsin kautta heinäkuussa 2023. Juuri ennen albumin ilmestymistä yhtye paljasti, että The Pogues -yhtyeen vanha basisti Cait O’Riordan oli liittynyt sen basistiksi.

Studioalbumit

• Beauty Lies (1997)
• Happy (2012)
• They Live in My Head (2023)

Live albumit

• Wild Things (1983, julkaistu ainoastaan kasettina)

Kokoelmat

• Better Late Than Never: Original Studio Recordings 1980-1983 (1989)
• Boom in the Night: Original Studio Recordings 1980-1983 (1995)
• Tetrafied (1996)
• Very Very Happy (2007)
• Rhythm and Paranoia: The Best of Bush Tetras (2021)