Byretti on laboratorioväline, jota käytetään esimerkiksi titrauksessa vapauttamaan tarkkoja määriä nestemäistä reagenssia. Se on pitkä, asteikolla varustettu sylinterimäinen putkilo, jonka pohjalla on hana tai helmisuljin nesteen vapauttamista varten. Parhaimmillaan luokan A byretit kykenevät ± 0.05 cm3 tarkkuuteen.
Ranskalainen kemisti François Antoine Henri Descroizilles kehitti vuonna 1791 ensimmäisen byretin, joka muistutti enemmänkin asteikolla varustettua putkiloa. Joseph Louis Gay-Lussac kehitti tätä edelleen asettamalla nestettä vapauttavan kärjen ylös sivulle, ja vakiinnutti ensimmäisenä termit "pipetti" ja "byretti". Karl Friedrich Mohr loi nykyaikaisen byretin asettamalla sulkimella varustetun kärjen pohjaan.
