C++11, (ent. C++0x), on ISO:n 12.8.2011 hyväksymä C++-ohjelmointikielen standardi ISO/IEC 14882:2011. Standardi korvasi aiemmat ISO/IEC 14882:1998 (C++98) ja ISO/IEC 14882:2003 (C++03) standardiversiot.
Nimessä esiintyvä 11 tulee yleisen nimeämiskäytännön mukaisesti standardin julkaisuvuodesta. C++0x-tunnusta käytettiin työskentelyvaiheessa, koska valmistumisvuodesta ei ollut varmuutta, mutta sen uskottiin valmistuvan ennen vuotta 2010.
Standardin on korvannut C++14 standardi ISO/IEC 14882:2014, joka hyväksyttiin 18. elokuuta 2014.
C++11 lisäsi itse kieleen useita ominaisuuksia sekä laajentaa C++:n standardikirjastoa STL:a. Standardikirjaston laajennos käsittää suurimman osan aikaisemmasta C++ Technical Report 1:stä (TR1).
C++11:n on sanottu olevan käännekohta, jonka jälkeen käytössä on ollut ”uusi” moderni C++.
Uusi standardi laajentaa varsinaista kieltä sekä sen standardikirjastoa. Pääsuuntaviivat uutta versiota suunniteltaessa olivat:
Aloittelijoiden huomioon ottaminen koettiin tärkeäksi, koska ohjelmoijista suurin osa tulee aina olemaan aloittelijoita, ja koska suurin osa heistä tuskin koskaan tulee perehtymään C++:aan syvällisemmin.
Kieleen on lisätty tyyppiturvallinen nullptr määrittely.
Vanha NULL -makro usein käsitellään int-tyyppinä eikä osoittimena. Vanhempi tapa voi hämmentää ajonaikaista tyyppimekanismia kutsumaan väärää metodia.
Käyttöesimerkki:
int a = 0;
int *p = nullptr;
p = &a;
(*p) = 42;
Vakiolauseke (constexpr) määrittää, että lauseke on mahdollista arvioida käännösaikana.
Esimerkki:
const double pi = 3.14;
constexpr double pi_mul(int n) { return n * pi; }
Käyttö olettaa että parametrina annettavat arvot ovat käännösaikana tunnettuja literaaleja. C++14 laajentaa vakiolausekkeen määrittelyä.
Olioiden alustamista on yhdenmukaistettu muutoksilla määrittelyyn.
Esimerkiksi kolmen alkion vektorin alustaminen arvoilla:
std::vector<float> v = {0.1, 0.2, 1.0};
Anonyyminen vektorin alustaminen ja välittäminen funktiolle:
myfunction( std::vector<float>{0.1, 0.2, 1.0} );
Lambda-lausekkeet ovat paikallisia nimettömiä funktioita, joita voidaan määrittää funktion tai lausekkeen sisällä.
Perinteisten C-kielen toistorakenteiden vaihtoehdoksi on lisätty automatisoitu vaihtoehto. Uudempi menetelmä vähentää tyypillisen koodin toistuvaa kirjoittamista.
Tietorakenteissa olevien arvojen käsittelyä voidaan yksinkertaistaa seuraavasti:
std::vector<int> v = {0, 1, 2, 3, 4, 5};
for (auto i : v)
{
std::cout << i << std::endl;
}
Delegoiva konstruktori vähentää ohjelmakoodin toistoa useiden konstruktorien yhteydessä.
class Testi
{
private:
std::string m_s;
int m_i;
public:
Testi(std::string s, int i) : m_s(s), m_i(i) {}
Testi(int i) : Testi("testi", i) {}
};
Standardi lisää standardikirjastoon atomisuuden toiminnot.
Esimerkki käyttötapauksesta:
std::atomic<long> almuuttuja;
almuuttuja = 0; // asettaa arvoon 0
// lisää muuttujaan arvon 42 ja palauttaa uuden arvon
long uusiarvo = almuuttuja.fetch_add(42);
Ohjelmointikielen käyttämä tekninen toteutustapa voi riippua käytetystä suorittimesta.
Monisäikeistykselle on lisätty alustariippumatonta tukea määrittelyyn. Näin ollen ohjelmakoodin siirtäminen helpottuu vähemmillä muutoksilla.
Standardikirjastossa on std::thread säikeiden luomiseen ja käsittelyyn. Parametrina tälle annetaan funktio-objekti (osoite säikeen suorituksen alkupaikkaan).
Lisäksi thread_local avainsanalla voi määritellä säiekohtaisia muuttujia.
Synkronointitukea on atomisien operaatioiden lisäksi käytettävissä luokilla std::mutex ja std::lock_guard.
Synkronointiin on myös aikarajoitettu std::timed_mutex sekä rekursion salliva std::recursive_mutex ja näiden yhdistelmä std::recursive_timed_mutex.
Tuple on template-pohjainen vaihtoehto C-kielen struct-tyypille.
typedef std::tuple <int, string, double> tTuple;
tTuple data(42, "heippa", 3.14);
Vastaava tietotyyppi on aiemmin esiintynyt esimerkiksi rinnakkaisohjelmointiin kehitetyssä Alef -kielessä.
Standardikirjastoon on lisätty älyosoittimia eri tarkoituksiin:
std::weak_ptrstd::shared_ptr - viitelaskentastd::unique_ptrTyypillisen copy-delete menettelyn sijaan on mahdollista käyttää tehokkaampaa siirto-operaattoria (engl. move):
class MyContainer
{
// ...
MyContainer & operator=(MyContainer && other)
{
if (this != &other)
{
// ...
}
return *this;
}
Menetelmä välttää nk. deep-copy toiminnon, joka voi olla raskas käytössä.