Commodore 64, tunnetaan myös nimellä C64, on Commodore Business Machinesin elokuussa 1982 julkaisema kotitietokone, josta tuli yksi kaikkien aikojen suosituimmista. Valmistuksen päättyessä vuonna 1993 sitä oli myyty maailmanlaajuisesti arviolta 17–30 miljoonaa kappaletta. Guinness World Recordsin mukaan Commodore 64 on kautta aikojen myydyin yksittäinen tietokonemalli.
Suomessa Commodore 64 saavutti poikkeuksellisen suuren suosion, ja sitä myytiin asukaslukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla. C64:ää markkinoitiin Suomessa myös lisänimellä Tasavallan tietokone, ja mainoksissa korostettiin sen hyöty- ja pelikäyttöä. Puhekielessä konetta on kutsuttu muun muassa nimillä kuusnelonen, kuusnelkku, kuuslankku, kuusnepa ja ceekuusnelonen.
Commodore C64 levyasemalla (1541-II) ja värimonitorilla (1084S).
Commodore 64 esiteltiin tammikuussa 1982 CES-messuilla.
Tietokoneen rakentamisen arvioitiin maksavan 135 dollaria, koska Commodore omisti MOS Technologyn, joka teki suurimman osan mikrosiruista, mikä jätti varaa hinnoitteluun. Commodore markkinoi konetta aggressiivisesti, ja sitä myytiin tavarataloissa, halpahalleissa ja lelukaupoissa omien valtuutettujen jälleenmyyjien lisäksi. Tämä mahdollisti, aivan kuten edeltäjänsä VIC-20:n, kilpailun pelikonsoleita vastaan. Vuonna 1983 Commodore tarjosi Yhdysvalloissa 100 dollarin hyvitystä C64:n hintaan minkä tahansa videopelikonsolin tai tietokoneen kuittia vastaan.
Suomessa C64:ää myytiin noin 3000 markan hintaan keväällä 1984. Jouluun mennessä hinta laski 2500 markkaan, ja siihen sisältyi myös kasettiasema ja peliohjain.
Commodoren vuonna 1983 julkaisema Commodore SX-64 oli kannettava tietokone, joka sisälsi Commodore 64:n lisäksi Commodore 1541 -levyaseman. Se oli myös maailman ensimmäinen värinäytöllinen kannettava tietokone. SX64 ei kuitenkaan sisältänyt akkua vaan tarvitsi toimiakseen verkkovirtaa. Tämän takia SX64:ää ei aina luokitella kannettavaksi tietokoneeksi. Koneessa oli kuitenkin tehty teknisiä ratkaisuja niin, että sen akkukäyttöön muuttaminen olisi ollut kohtuullisen helppoa. Esimerkiksi peruskoneen toc-kelloihin tarvitsema 9 voltin vaihtovirta on korvattu SX-koneessa värähtelijällä.
Vuonna 1986 Commodore julkaisi Commodore 64C:n, joka oli toiminnallisesti samanlainen kuin alkuperäinen, mutta ulkoasu oli suunniteltu uudelleen Commodore 128:n mukaisesti ilmaisemaan uutta muotoilua. Vuonna 1987 Commodore alkoi toimittaa C64C:tä täysin uudella emolevysuunnittelulla. Tavoitteena oli vähentää C64:n valmistuskuluja entisestään.
90-luvun alussa C-64:ää alettiin uudestaan myydä vanhantyyppisellä ”leipälaatikkokotelolla” ("breadbin"). Esimerkiksi Musta Pörssi -ketju myi tätä mallia tuhannen markan kampanjapakettina, johon kuului kasettiasema, peliohjain ja kolmen pelin moduuli.
Commodore 64:n MOS 6581SID -äänipiiri oli varsin edistyksellinen verrattuna useimpien muiden tietokoneiden äänipiireihin. Commodore 64:llä onkin tehty paljon musiikkia, mikä on yhä suosittua tietokoneharrastajien keskuudessa. Arvostetuimpiin säveltäjiin kuuluvat Rob Hubbard ja Martin Galway.
Massamuistiliitäntöjä oli kasettiasemalle sekä levykeasemalle, joista suosituin oli Commodoren oma (VIC-)1541. Se sai lempinimen "leivänpaahdin" sisäänrakennetun muuntajansa aiheuttaman kuumenemisen takia.
Vaikka Commodore 64:t olivat käytännön kannalta melko samanlaisia, on otettava huomioon, että niitä valmistettiin monta erilaista erää. Vuosien mittaan laitetta koottiin kulloinkin edullisimmista saatavilla olleista osista. Lisäksi Commodore tuotti paljon prototyyppejä. Monien Commodoren tietokonemallien myynti oli hyvin pientä tai jopa olematonta, esimerkiksi Commodore 65:n.
Tietokoneesta julkaistiin Saksan markkinoille myös erityismalli C64 Aldi, joka oli suunnattu Aldi-kauppaketjulle ja postimyyntiyrityksille. Tässä versiossa oli beiget kuoret ja valkoiset näppäimet.
Käyttöjärjestelmä ja ohjelmointi
Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Commodore 64:n innokas käyttäjä vuonna 1985.
Koneen ohjelmistoon kuuluvat Commodoren itse kehittämä KERNAL ja myös käyttöliittymänä toimiva Commodore Basic v.2.0 -BASIC-tulkki, jolla voi kirjoittaa ohjelmia tai ladata valmiita ohjelmia kasettiasemalta tai levyasemalta load-käskyllä.
Ohjelmisto oli jo VIC-20:ssä käytetty.
Commodore Basic perustuu Microsoftilta 10000 dollarin kertamaksulla lisensoituun Microsoft BASICiin. Kieli oli ostettu alun perin PET-koneita varten ja se oli jäänyt pahasti ajastaan jälkeen. Se ei sisältänyt esimerkiksi lainkaan keinoja uusien koneiden grafiikka- tai ääniominaisuuksien käyttöön.
Jos BASIC-ohjelmoija halusi käyttää spritejä tai muita Commodore 64:n grafiikka- ja ääniominaisuuksia, hän joutui käsittelemään suoraan muistia ja asianomaisten piirien rekistereitä POKE- ja PEEK-käskyjen avulla. Tulkin hitauden takia BASIC-ohjelmat kykenevät melko vaatimattomaan audiovisuaaliseen toimintaan, joten konekieliset alirutiinit olivat suosittuja BASIC-ohjelmoijienkin keskuudessa.
C64:n käynnistyskuva.
Commodore Basicin ja konekielen ohella Commodore 64:ään oli saatavilla lukuisten ohjelmointikielten tulkkeja ja kääntäjiä. Näitä olivat alkuperäistä laajempi Basic-kieli Simons' Basic, useat Pascalit (Zoom-Pascal, Oxford Pascal) ja Forthit (Handic Forth, HES Forth, Forth 64) sekä Logo ja Comal.
Berkeley Softworks -yhtiö teki Commodore 64:lle graafisen käyttöjärjestelmän nimeltä GEOS, joka muistutti Macintoshien mukana tullutta Systemiä. GEOSia ei kuitenkaan jaettu Commodore 64:n vakiovarusteena.
Commodore 64:n vaikutus kotimikrokulttuuriin ja tietokoneharrastukseen on ollut hyvin merkittävä. Commodore 64 oli Suomessa ja monessa muussa maassa ylivoimaisesti menestyksekkäin varsinkin harrastajien ensimmäisenä tietokoneena. Siksi se onkin saanut eräänlaisen kulttiaseman. C-64 on myös yleisen käsityksen mukaan se kone, josta demoskenenä tunnettu alakulttuuri sai alkunsa. C-64 on vieläkin varsin suosittu demokoneena, ja uusia demoja ilmestyy silloin tällöin. Myös monet elektronisen musiikin tekijät ovat alkaneet käyttää musiikissaan C-64:n SID-piirejä.
Nykyään
Commodore 64:lle julkaistaan edelleen uusia pelejä joka vuosi. Jokaista alkuperäisen C64:n osaa valmistetaan uustuotantoversioina. Saatavilla on alkuperäisen C64-koneen näköisiä, mutta modernilla prosessoritekniikalla toteutettuja kloonikoneita. C64:n klooneihin kuuluu THEC64 Mini (2018), joka on kooltaan puolet alkuperäisestä ja C64 D2TV (2005), joka on kokonaisuudesssaan pakattu joystickin sisään. Commodore 64:n toiminnallisuutta voidaan jäljitellä nykyaikaisessa tietokoneessa VICE-emulaattoriohjelmalla.
Uudelleen käynnistetty Commodore-yhtiö valmistaa Commodore 64 Ultimatea (2025), jossa alkuperäisen Commodore 64:n toiminnallisuus on jäljennetty FPGA-piirin avulla.
Tekniset tiedot
C64 Rev A. PAL:n emolevy (1982).C64C:n emolevy (C64E Rev. B) (1992).Commodoren vanha kulmikas hiiri.
Grafiikkapiiri: MOS Technology VIC-II MOS 6567/8567 (NTSC) / MOS 6569/8569 (PAL)
Tekstitila: 40 × 25 merkkiä, 16 väriä, merkit joko 2- tai 4-värisiä, 4-värisessä kaksi väriä on kaikille yhteisenä tai harvemmin käytetty eri taustavärien tila, jolloin nämä eri taustavärit ovat ruudun alueella yhteisiä.selvennä
Grafiikkatilat:
160 × 200, 16 väriä, enintään neljä eri väriä kussakin 40 × 25:stä merkkiblokista
320 × 200, 16 väriä, enintään kaksi eri väriä kussakin 40 × 25:stä merkkiblokista
Spritet: kahdeksan kappaletta, kaksi- tai nelivärisiä, värit määriteltävissä kullekin spritelle erikseen, paitsi nelivärisissä kaksi väriä ovat kaikille spriteille yhteisiä.
Pehmeä näytön vieritys pikselin tarkkuudella pysty- ja vaakasuunnassa.
2 kpl 6526-piirejä, joista toisen vastuulla näppäimistö/joystickit, IRQ-kello, kasettiaseman luku, toisen sarjaväylä/käyttäjänportti. Piireissä ominaisuutena myös TOD-kello.
kasettiasemaliitin (sama kuin PET:issä ja VIC:issä)
käyttäjänportti
Ominaisuuksia voi avartaa erilaisilla laajennuksilla, joita ovat valmistaneet paitsi Commodore itse myös monet muut yritykset sekä harrastajat. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen CMD:n valmistama SuperCPU-moduuli sisältää 20 MHz:n kellotaajuudella toimivan 65816-suorittimen ja mahdollisuuden käyttää jopa 16 megatavun keskusmuistia. Tällaiset laajennukset ovat kuitenkin aina olleet harvinaisia, ja vain hyvin harvat C64-ohjelmat osaavat hyödyntää esimerkiksi lisämuisteja.
Kun miljoonas Commodore 64 tuotettiin Saksassa, tuotettiin parisataa kappaletta numeroituja Commodore 64 -koneita. Ainoa käytännön ero oli, että näppäimistö ja kotelo olivat kauttaaltaan kullanvärisiä.
Commodore 64 -pelikonsoli, jossa ei ollut näppäimistöä eikä kasettiasemaa (vrt. Amiga CD32). Laitteessa pystyi käyttämään vain pelimoduuleja ja tämän laitteen innoittamana kovin vähäinen C64-pelimoduulituotantokin elpyi hetkeksi. Laitteessa oli joystick-liitännät.
Harvinaisempi erikoisuus, joka julkaistiin vuonna 1987. Siinä on vanhan C-64:n mallinen kotelo mutta väri on valkoinen kuten C-64C:ssä. Sisältää saman koneiston kuin Commodore 64 GS.
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Commodore 64.
.jpg)
