CIPA eli synnynnäinen kipuherkkyyden puute ja anhidroosi (hikoilemattomuus) on erittäin harvinainen hermostosairaus, jolle ominaista on toistuvat kuumeilujaksot, kyvyttömyys reagoida haitallisiin ärsykkeisiin sekä itseä vahingoittava käyttäytyminen.
CIPA-oireyhtymään liittyy kohonnut kuolleisuus, ja puolet potilaista menehtyy alle kolmen vuoden iässä. Potilaita on maailmanlaajuisesti joitakin satoja.
CIPA:n aiheuttaa kromosomissa 1 sijaitsevan NTRK1-geenin patogeeni variantti. NTRK1- geeni kuuluu tyrosiinikinaasreseptoreja (TRK) koodaaviin geeneihin. Nämä TRK:t ovat kalvoproteiineja, joiden tehtävä on tunnistaa hermokasvutekijöitä. Reseptoreiden aktivoituminen aloittaa reaktioketjun, jonka seurauksena hermosolut, ja etenkin tuntohermosolut alkavat erilaistua. CIPA:a aiheuttava alleeli aiheuttaa sen, että hermokasvutekijöitä ei enää tunnisteta, ja reseptorit eivät aktivoidu. (kts. Häiriön vaikutukset hermostoon ja kehitykseen). CIPA:a aiheuttavan alleelin aikaansaavia mutaatioita on satoja.
CIPA peritään yleisesti autosomaalisesti resessiivisesti eli CIPA ilmenee ainoastaan, jos variantti alleeli on peritty molemmilta vanhemmilta. Joskus periytymistapa kuitenkin on uniparentaalinen disomia (UPD) eli geeniä kantavat vastinkromosomit ovat peritty yhdeltä vanhemmalta. UPD:ta yleisesti ilmenee noin kerran 2000 syntymää kohden. CIPA:a sairastaa noin yksi 125 miljoonasta, joten CIPA:n UPD periytyminen on todella harvinaista.
Hermokasvutekijän (NGF) tehtävä on edistää kipua aistivien sensoristen ja autonomisten sympaattisten hermosolujen kehitystä, ylläpitää niitä ja pitää ne elossa. NTRK1-mutaatiot estävät NGF-signaloinnin, mikä häiritsee solujen kasvua, erilaistumista ja selviytymistä, johtaen hermosolujen solukuolemaan eli apoptoosiin. Tämä johtaa hermojen ja hikirauhasten puuttelliseen hermotukseen eksokriinisissä rauhasissa, mikä selittää monet häiriön tyypillisistä oireista. Näitä ovat toistuvat kuumejaksot, kyvyttömyys hikoilla, reagoimattomuus kipuärsykkeisiin ja kehitysvammaisuus.
CIPA-potilaat eivät havaitse korkeita tai matalia lämpötiloja eivätkä kipua normaalisti, mikä lisää merkittävästi heidän riskiään vahingoittaa itseään. Heikentynyt kyky säätää kehon lämpötilaa voi johtaa vakaviin lämpötilahäiriöihin, kuten hypertermiaan tai hypotermiaan. Erityisesti hypertermia, eli kehon lämpötilan liiallinen nousu, voi olla hengenvaarallista: noin 20 % CIPA-lapsista menehtyy ensimmäisten kolmen elinvuotensa aikana tämän vuoksi.
Useat CIPA:sta kärsivät ovat kehitysvammaisia, mutta testitulokset sen suhteen vaihtelevat. Tunnehäiriöiden lisäksi heidän käsitteellinen ajattelunsa, abstrakti päättelykykynsä ja sosiaalinen käyttäytymisensä ovat tyypillisesti heikentyneitä.
Diagnoosi perustuu häiriölle tyypillisiin piirteisiin, kuten kivun- ja lämpötilan aistimisen heikentymiseen, hikoilun puuttumiseen, runsaaseen mustelmien ja arpien esiintymiseen, luunmurtumiin, nivelmuutoksiin ja kehitysvammaisuuteen. Lisätukea diagnoosille tuovat lapsena koetut kuumejaksot sekä hikoilun häiriötä osoittavat ihotestit. Nykyään diagnoosi voidaan varmistaa molekyylidiagnostiikan avulla verinäytteestä. Lisäksi, jos perheessä on tunnistettu häiriötä aiheuttava geenimutaatio, sikiölle voidaan suorittaa geenitestaus.
CIPA:n esiintyvyys vaihtelee väestöryhmittäin. Useimmat mutaatiot esiintyvät vain yhdessä suvussa. Maailmanlaajuisesti CIPA on erittäin harvinainen, mutta joissakin etnisissä ryhmissä on kuitenkin havaittu suhteellisen yleisiä mutaatioita. Japanissa ja Israelin beduiinikansoilla sairaus on tavallista yleisempi. Tämä johtuu todennäköisesti tiettyjen NTRK1-geenin mutaatioiden yleistymisestä.
Suurimmassa osassa tapauksista molemmat vanhemmat ovat NRTK1- geenin patogeeni variantin kantajia. Normaalisti lapsi perii tietyt vastinkromosomit molemmilta vanhemmilta, mutta joskus vastinkromosomit voidaan periä samalta vanhemmalta. Uniparentaalinen disomia (UPD) on harvinainen geneettinen ilmiö, jossa autosomaalisten resessiivisten sairauksien periytyminen tapahtuu vain yhdeltä vanhemmalta. Se tarkoittaa, että lapsi perii molemmat sairautta aiheuttavat alleelit samalta vanhemmalta. Isänpuoleinen UPD kromosomissa 1, jossa NRTK1-geeni sijaitsee, voi johtaa NRTK1-geenin mutaation homotsygotiaan ja CIPA:an.
Noin puolet CIPA-tapauksista esiintyy sukulaisavioliitoista syntyneillä lapsilla. Vanhempien seulonta tarjoaa mahdollisuuden saada tietoa perinnöllisestä sairauksesta, kuten CIPA:sta, ja sen mahdollisesta vaikutuksesta tuleviin lapsiin. Koska tähän sairauteen ei ole löydetty parannuskeinoa, sen varhainen tunnistaminen on ainoa keino ehkäistä mahdolliset komplikaatiot.