Kap Verden tasavalta eli Kap Verde (port.Cabo Verde, ’vihreä niemi’) on Afrikan länsipuolella Atlantin valtamerellä sijaitseva saarivaltio. Se kuuluu Makaronesiaan ja sijaitsee noin 480kilometrin päässä Länsi-Afrikan rannikolta. Maa muodostuu kymmenestä suuremmasta ja useasta pienemmästä vulkaanisesta saaresta, jotka jakautuvat pohjoiseen Barlaventon ja eteläiseen Sotaventon saariryhmään. Ilmasto on kuuma, kuiva ja vähäsateinen, ja toistuvat kuivuuskaudet ovat yleisiä. Pääkaupunki Praia sijaitsee suurimmalla ja pisimpään asutulla saarella Santiagolla.
Saaret olivat asumattomia, kun portugalilaiset saapuivat niille 1400-luvun puolivälissä. Sijaintinsa ansiosta Kap Verdestä tuli merkittävä orjakaupan keskus, ja suurin osa nykyväestöstä polveutuu afrikkalaisista orjista ja portugalilaisista siirtolaisista. Kap Verde itsenäistyi Portugalista 5.heinäkuuta 1975. Maa on puolipresidentillinentasavalta, jota pidetään yhtenä Afrikan vakaimmista demokratioista. Valta on usesti vaihtunut rauhanomaisesti kahden suuren puolueen, PAICV:n ja demokraattisen liikkeen, välillä. Presidentiksi valittiin vuonna 2021 José Maria Neves, ja vuoden 2026 parlamenttivaaleissa PAICV palasi valtaan päättäen demokraattisen liikkeen kymmenvuotisen valtakauden.
Kap Verden kartta. Kuvan alalaidan neljä suurta saarta muodostavat eteläisemmän Sotaventon saariryhmän, ja loput pohjoisemmassa Barlaventon.
Kap Verde sijaitsee 480kilometriä länteen Dakarista, Senegalista. Se koostuu kymmenestä suuresta ja viidestä selvästi pienemmästä saaresta, jotka ovat vulkaanista alkuperää. Ne sijaitsevat trooppisen sadevyöhykkeen reunamilla, missä sateet ovat vähäisiä ja epäsäännöllisiä.
Saaret
Kap Verden saaret jaetaan kahteen erilliseen saariryhmään, joista pohjoisempi Barlaventosaarten ryhmä käsittää kuusi suurta pääsaarta ja eteläisempi Sotaventon ryhmä neljä. Saariryhmän korkein kohta on Fogon saarella sijaitseva tulivuori Pico de Fogon huippu, joka on 2 829metriämerenpinnan tasoa ylempänä.
Barlaventosaariin kuuluvat Boa Vista, Sal, Santa Luzia, Santo Antão, São Nicolau ja São Vicente sekä kaksi pienempää luotoa, Raso ja Branco. Saarten maasto on pääsääntöisesti karua ja ilmasto kuumaa, ja ne kärsivät jatkuvasti kuivuudesta alhaisen sademäärän takia.
Eteläisemmän, Sotaventon saariryhmän pääsaaret ovat Brava, Fogo, Maio ja Santiago. Saariryhmään kuuluu myös kolme luotoa, Grande, Luís Carneiro ja Cima, jotka yhdessä tunnetaan nimellä Rombos. Saaret ovat vulkaanista alkuperää, ja niillä vallitsee trooppinen ilmasto. Sademäärä on niukka, ja kuivuus aiheuttaa näilläkin saarilla ongelmia.
Saaret eroavat toisistaan maastoltaan. Sal, Boavista, Maio ja São Vicente ovat matalia autiomaasaaria, joilla on hiekkadyynejä. Santiago, Santo Antão, Fogo ja São Nicolau ovat vuoristoisempia ja hedelmällisempiä, vaikka kuivuus haittaa maanviljelyä. Ainoastaan yksi tulivuori, Fogo on aktiivinen. Pääkaupunki Praia sijaitsee Santiagon saarella, joka on suurin ja pisimpään asuttu saari.
Ilmasto
Saint Vicenten saari
Saarten ilmasto on kuuma, vähäsateinen, mutta silti joskus epämiellyttävän kostea. Tukaluutta lievittää usein vilvoittava merituuli. Kap Verden pohjoisosassa Sal-nimisen saaren sääasemalla mitattu kuukauden keskilämpötila on 21–27 celsiusastetta, lämpimin kuukausi on syyskuu. Tammi- ja helmikuussa saarilla kärsitään usein Saharasta lähtöisin olevista hiekkamyrskyistä.
Luonto
Kasvillisuus levittäytyi tuliperäisille saarille hitaasti. Siemeniä tuli merivirtojen ja lintujen mukana sekä Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta että muilta saarilta kuten Azoreilta, Madeiralta ja Kanariansaarilta. On arvioitu, että kun saaret asutettiin, niillä eli 250kasvilajia. Kasveja on lisätty järjestelmällisesti eroosion hillitsemiseksi, ja nykyisin lajeja on noin 850.
Kap Verdellä ei ole muita luontaisia maanisäkäslajeja kuin lepakot. Ihmisen mukana tulleet lajit, kuten hiiri ja kaniini ovat villiintyneet. Monet muuttolinnut pysähtyvät saarille matkallaan. Kylmän ja ravinteikkaan Kanarianvirran ansiosta saaria ympäröivässä meressä on monenlaisia kaloja ja selkärangattomia. Valaita on havaittu 16lajia.
Portugalilaiset löysivät asumattomat Kap Verden saaret vuonna 1460 ja alkoivat asuttaa niitä kaksi vuotta myöhemmin. He perustivat Ribeira Granden kaupungin, joka oli ensimmäinen eurooppalaisten pysyvä asutus tropiikissa (nykyisin nimeltään Cidade Velha). He toivat maahan afrikkalaisia orjia istuttamaan puuvillaa, hedelmäpuita ja sokeriruokoa. Saarelle muutti myös yrittäjiä ja uskonnollisten vainojen ajamia pakolaisia Euroopasta. Hyvän sijaintinsa vuoksi Afrikan rannikolla Kap Verdestä tuli tärkeä keskus Portugalin orjakaupalle. Merirosvot hyökkäsivät saarelle ajoittain, Sir Francis Drake ryösteli siellä vuonna 1585. Ranskalaisten hyökättyä Ribeira Grandeen vuonna 1712 se menetti merkitystään ja pääkaupunki siirrettiin Praiaan vuonna 1770.
Orjakaupan hiipuessa Kap Verden merkitys väheni, mutta sen sijainti Atlantin poikki kulkevien laivareittien varrella ja Mindalon erinomainen satama São Vicenten saarella tekivät siitä kauppalaivojen pysähdyspaikan. Suezin kanavan avaaminen vuonna 1869 vähensi suuresti sataman merkitystä.
Vanha postikortti Sao Vicentestä
Portugali muutti Kap Verden statusta siirtomaasta merentakaiseksi provinssiksi vuonna 1956 hillitäkseen kasvavaa nationalismia. Silti samana vuonna perustettiin Guinean ja Kap Verden afrikkalainen itsenäisyyspuolue (PAIGC), joka vaati parannuksia poliittiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Vuonna 1975 Kap Verde itsenäistyi. Koska sama puolue johti molempia maita itsenäistymisen jälkeen, Guinea-Bissau ja Kap Verde oli tarkoitus yhdistää yhdeksi valtioksi. Hanke kuitenkin päättyi vallankaappaukseen Guinea-Bissaussa vuonna 1980. Kap Verdellä puolue muutti nimensä Kap Verden afrikkalaiseksi itsenäisyyspuolueeksi (PAICV). Puolue johti Kap Verdeä itsenäistymisestä vuoteen 1990. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin tammikuussa 1991. Oppositioryhmien yhteenliittymä MPD voitti enemmistön parlamentissa, ja sen presidenttiehdokas António Mascarenhas Monteiro sai 73,5prosenttia äänistä. MPD:n enemmistö parlamentissa vahvistui vuonna 1995, ja vuonna 1996 Monteiro valittiin toiselle kaudelle. Vuonna 2001 valta palasi PAICV:lle, ja presidentiksi nousi Pedro Pires. Vuonna 2011 PAICV voitti taas parlamentin enemmistön. Presidentinvaalissa voiton vei MPD:n Jorge Carlos Fonseca toisella kierroksella. Vuonna 2016 MPD voitti ensin maan parlamenttivaalit ja lokakuussa 2016 presidentinvaaleissa puoluetta edustanut istuva presidentti Jorge Carlos Fonseca valittiin uudelleen. Pääministeriksi tuli Praian pormestari, MPD:n Ulisses Correia e Silva puolueen saatua huhtikuun 2016 vaaleissa ensimmäisen kerran 15vuoteen enemmän parlamenttipaikkoja kuin PAICV.
Vuonna 2013 maa päätti, ettei se enää halua nimeään käännettävän. Maahan tulisi viitata jatkossa sen portugalinkielisellä nimellä Cabo Verde kielestä riippumatta.
Pääministeri on tyypillisesti kansalliskokouksen johtavan puolueen johtaja. Kansalliskokouksessa on 72jäsentä, jotka valitaan viiden vuoden välein. Myös presidentinvaalit on viiden vuoden välein, ja presidentin valtakaudet on jaettu kahteen. Kansalliskokouksen 72jäsenestä kuusi valitaan ulkomailla asuvien kapverdeläisten äänillä.
Kap Verden oikeuslaitos perustuu Portugalilta perittyyn säädösoikeuteen. Oikeuslaitos on itsenäinen, ja korkeimman oikeuden tuomarit nimittää presidentti, kansalliskokous ja tuomarineuvsto.
Oikeuslaitoksen suurin ongelma on tuomioistuimen resurssit, joiden seurauksena niiden toiminta on taakoittunut. Vankien olosuhteet ovat melko heikot, ja vankilat ovat täynnä. Kap Verde on pääosin varsin turvallinen valtio. Toistuvina ongelmina kuitenkin pidetään väkivaltarikollisuutta, katurikollisuutta, salakuljetusta ja huumekauppaa. Kiinalainen Huawei sai 2017 luvan asentaa valvontakameroita useisiin kaupunkeihin. Siihen on liitetty yksityiseensuojan ongelmia, mutta hallitus on tukenut kameroita osana turvallinen kaupunki -projektia.
Ihmisoikeudet
Freedom Housen vuoden 2024 raportin mukaan Kap Verde on vakaa demokratia, jonka kansalaisvapaudet ovat pääosin suojeltuja. Turvallisuutta heikentää ylikuormitettu tuomioistuinjärjestelmä, ja rikollisuus on edelleen huolenaihe. Muita ongelmia ovat naisten ja siirtotyöläisten eriarvoisuus.
Toimittajat ilman rajoja on kiitellyt maata sen poikkeuksellisesta median vapaudesta. Hyökkäyksiä toimittajia vastaan ei juurikaan tapahdu.
Kap Verde koostuu 22kunnasta (conselhos, yksikössä conselho). Niitä oli itsenäistymisen aikaan 1975 vain 14, mutta sen jälkeen kuntien määrää on useaan otteeseen kasvatettu. Vuonna 2005 luotiin kuusi uutta kuntaa.
Matkailu on Kap Verden talouden keskeinen tekijä, ja se on vetänyt maan taloutta kasvuun ennen ja jälkeen koronapandemian. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta on noin 25–30prosenttia ja se työllistää suoraan tai välillisesti 15–20prosenttia työvoimasta. Palvelusektorin osuus bruttokansnatuotteesta on kaikkiaan noin 68,7prosenttia ja työvoimasta 68,4prosenttia.
Sateiden puute rajoittaa maataloutta, ja paikalliseen kulutukseen kasvatetaan muun muassa maissia, sokeriruokoa, risiiniä, härkäpapua, perunoita ja maapähkinöitä. Kap Verde on kuitenkin varsin riippuvainen tuontiruoasta. Maatalous työllistää erityisesti maaseudulla, ja kalastus puolestaan on tärkeää erityisesti ruokaturvan kannalta. Lähivesillä on hummereita ja tonnikaloja, mutta kalastuspotentiaalia ei hyödynnetä täydellä teholla. Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta on vajaa viisi ja työvoimasta vajaa kymmenen prosenttia.
Ulkomailla asuvien kapverdeläisten kotiin lähettämät rahat tuottavat yli 20prosenttia bruttokansantuotteesta.
Saarilla on yhteensä seitsemän lentoasemaa, joista neljä on varustettu yli kahden kilometrin kiitotiellä ja luokiteltu kansainvälisiksi lentoasemiksi. Kansallista maantietä on 1 242,6kilometriä. Satamista tärkeimmät ovat Porto Grande ja Praian satama. Kaikkien asuttujen saarten välillä on matkustajalauttaliikennettä.
Väestö
Luzin Neitsyt Marian kirkko São Vicentessa.
Kap Verden tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 saarilla asui 509 078asukkaasta. Vuosina 2019–2023 vuosittainen väestönkasvu oli 0,49prosenttia. Peräti 27,8prosenttia asukkaista on alle 15-vuotiaita ja 15–24-vuotiaiden osuus on 16,3prosenttia. Yli 65-vuotiaiden osuus on 7,3prosenttia.
Suurin osa Kap Verden asukkaista on alkuperältään portugalilaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Etnisistä ryhmistä kreoleiksi kutsuttuihin mulatteihin lasketaan kuuluvaksi 71prosenttia, afrikkalaisiksi 28prosenttia ja eurooppalaisiksi prosentti asukkaista. Itse asiassa kapverdeläisiä asuu enemmän Kap Verden ulkopuolella kuin itse maassa, sillä sateiden niukkuus ja luonnonvarojen vähäisyys ovat rohkaisseet monia muuttamaan ulkomaille.
Portugalin lisäksi saarilla puhutaan portugaliin pohjautuvaa kapverdenkreolia, jolla ei ole virallista asemaa. Perustuslaki pyrkii kuitenkin kreolikielen virallistamiseen ja määrittelee kansalaisten velvollisuudeksi osata kumpaakin. Katolisuus on hallitseva uskonto, mutta erityisesti Praialla on myös protestantteja. Saarilla harjoitettavaan katoliseen uskontoon on sekoittunut paljon vaikutteita Afrikan perinteisistä uskonnoista.
Kap Verden kulttuuri heijastaa sen afrikkalaisia juuria. Saaret tunnetaan erilaisista musiikkilajeistaan, joiden alkuperä vastaa eri puolilta tulleiden kapverdeläisten alkuperää.
Laulaja Cesária Évora on esiintynyt ympäri maailmaa, ja hänen levyjään on myyty suuria määriä Euroopassa. Hän nousi maailmanmaineeseen lähes 50-vuotiaana ja jatkoi esiintymistä 70-vuotiaaksi asti.
Perusruokaa on maissi. Kansallisruoka cachupa on pataruoka, joka tehdään kuivatusta maissista eli hominystä, pavuista ja lihasta. Sokeriruo’osta tehdään grog-viinaa.
Media
Kap Verden yleisradioyhtiö on nimeltään RTC, joka jakautuu televisioon (TCV), radioon (RCV) sekä nuorisolle suunnattuun kanavaan (RCV+). Kanava sai alkunsa vuonna 1986, kun yksipuoluejärjestelmän aikana kaksi yksityistä radiokanavaa kansallistettiin ja uuden yhtiön nimeksi tuli Rádio Nacional de Cabo Verde (RNCV). Maan avauduttua vuonna 1992 yksityiset mediat palasivat, ja 1997 RNCV ja televisiota hallinnoiva TNCV yhdistettiin nykyiseksi RTC:ksi.
Suurin osa maan mediasta on valtion omistuksessa, mutta esim. radiokanavat Praia FM ja Radio Comercial.
Kap Verdellä on vuoden 2025 tilastojen mukaan 604 tuhatta kännykkäliittymä, mikä ylittää asukasluvun. Yhteyksistä 91,4prosenttia käyttää vähintään 3G-verkkoa. Vuonna 2025 internetiä käyttiä puolestaan 73,5 prosenttia asukkaista.
↑Jokela, Markus:Laulajalegenda Cesaria Evora lopettaa uransa.Helsingin Sanomat.23.9.2011.Helsinki:Sanoma Media Finland Oy.Arkistoitu24.9.2011. Viitattu 23.9.2011.
Kap Verden saaret (1462–1975)
.JPG)
.svg)
