Kaarle II (Romania)

Kaarle II
Kaarle II n. 1935.
Romanian kuningas
Valtakausi	8. kesäkuuta 1930 – 6. syyskuuta 1940
Edeltäjä	Mikael I
Seuraaja	Mikael I
Syntynyt	15. lokakuuta 1893 Sinaia, Romania
Kuollut	4. huhtikuuta 1953 (59 vuotta) Estoril, Portugali
Hautapaikka	Curtea de Argeşin luostarin kirkko Argeșin piirikunta (uudelleenhautaus 2003)
Puoliso	Joanna Marie Valentina ”Zizi” Lambrino (naim. 1918, mitätöity 1919) Prinsessa Helena (naim. 1921, ero 1928) Magda Lupescu (naim. 1947)
Lapset	2 aviotonta lasta ennen vuotta 1912 Maria Martinin kanssa Mircea Gregor Carol Lambrino, myöh. prinssi Carol Mircea (1920–2006) Mikael I
Suku	Hohenzollern-Sigmaringen
Isä	kuningas Ferdinand I
Äiti	Edinburghin prinsessa Maria
Uskonto	Romanian ortodoksinen kirkko
Nimikirjoitus

Kaarle II (rom. Carol II) ; (15. lokakuuta 1893 – 4. huhtikuuta 1953) hallitsi Romanian kuninkaana vuosina 1930–1940.

Suku

Kaarlen vanhemmat olivat kuningas Ferdinand ja kuningatar Maria, joka oli prinssi Alfredin ja suuriruhtinatar Maria Aleksandrovna Romanovan tytär. Hänen äidinpuoleinen isoäitinsä oli kuningatar Viktoria ja äidinpuoleinen isoisänsä keisari Aleksanteri II. Kaarle II:sta tuli kruununprinssi, kun kuningas Kaarle I kuoli lokakuussa 1914, ja Ferdinand nousi Romanian kuninkaaksi.

Hän oli vanhin sisarussarjassa, jossa oli kuusi lasta. Hän oli ensimmäinen Romanian kuninkaista, joka syntyi Romaniassa, aiemmat olivat syntyneet Saksassa, josta kuningassuku Hohenzollern-Sigmaringen oli kotoisin. Nuoruutensa prinssi Kaarle, tuleva kuningas Kaarle II, oli lähinnä kuningas Kaarle I:n ja tämän puolison kuningatar Elisabetin kasvatettavana, osittain ankarasti ja osittain isosedän toteuttaessa pojan pienimmätkin oikut. Sekä isosedällä että äidillä, kuningatar Marialla oli erittäin vastakkaiset näkemykset siitä, miten poikaa tuli kasvattaa ja tästä tuli heidän välinen kiistakapulansa, jota sekä hemmoteltiin ylettömästi että laiminlyötiin emotionaalisesti. Nuoren kruununprinssin ainoa vakava kiinnostuksen kohde oli postimerkkien keräily, ja hän vietti kohtuuttoman paljon aikaa juoden, juhlien ja naisten perässä juoksemalla. Vuoteen 1912 mennessä 19-vuotias Kaarle oli isä ainakin kahdelle aviottomalle lapselle teini-ikäisen koulutytön Maria Martinin kanssa.

Opettaakseen prinssille preussilaisten sotilashyveiden arvon kuningas Kaarle I määräsi tämän upseeriksi vuonna 1913. Prinssin aika Preussin 1. kaartinrykmentissä ei tuottanut toivottua tulosta, ja Kaarle pysyi ”playboy-prinssinä”. Ennen ensimmäistä maailmansotaa hän oli sotilaskoulutuksessa hallitsijasukunsa kotimaassa Saksassa. Sieltä palattuaan Kaarle I kuoli, ja uudeksi kuninkaaksi tuli prinssi Kaarlen isä Ferdinand. Kruununprinssiksi kohonnut Kaarle vietti tähän aikaan poikkeuksellisen riehakasta elämää, johon kuuluivat naiset, alkoholi ja erilaiset juhlat. Vanhemmat eli kuningaspari yritti rajoittaa hänen juhlimistaan rahankäyttöä rajoittamalla siinä kuitenkaan onnistumatta.

Hänelle kaavailtiin vuonna 1914 puolisoksi Venäjän keisariperheen vanhinta tytärtä, suuriruhtinatar Olgaa, kumpikaan osapuoli ei ollut kiinnostunut. Vieraillessaan uudelleen Venäjällä tammikuussa 1917 (tai 1916) kruununprinssi ihastui nuorempaan sisareen, suuriruhtinatar Marijaan. Tämä oli kuitenkin vielä alle 18-vuotias koulutyttö, joten Nikolai II naurahti hyväntahtoisesti kruununprinssin kosinnalle.

Skandaali ja kuninkuudesta luopuminen

Kruununprinssi Kaarle tunnettiin enemmänkin aiheuttamistaan skandaaleista kuin johtajankyvyistään, vaikka hänellä oli halu profiloitua sotilaana. Se, että Kaarle teknisesti ottaen oli karannut armeijasta jättäessään ilman lupaa ensimmäisen maailmansodan aikaisen asemapaikkansa aiheutti tuolloin valtavaa kiistaa. Elokuun lopulla 1918 hän matkusti rajan yli Venäjälle avioituakseen keskusvaltojen miehittämässä Odessassa, Ukrainassa kenraalin tytär Joanna Marie Valentina ”Zizi” Lambrinon (1898–1953) kanssa lain vastaisesti. Heille syntyi poika Mircea Gregor Carol Lambrino tammikuussa 1920. Avioliitto oli kuitenkin mitätöity kuninkaallisella asetuksella jo elokuussa 1919, sillä tulevan kuninkaan puoliso ei saanut olla lain mukaan romanialainen.

Romanian kuningashuone pakotti Zizi Lambrinon muuttamaan ulkomaille Pariisiin pienen poikansa kanssa lupauksella olla erossa kruununprinssistä. Kruununprinssi Kaarle oli tässä vaiheessa kuningashuoneen toimesta lähetetty pitkälle maailman­ympärimatkalle. Lisäksi silloinen hallitus liberaali­ pääministeri Ionel Brătianun johdolla tuomitsi kruununprinssin kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi vankeuteen, jonka kruununprinssi suoritti Bistrițan vuoristoluostarissa palvellen. Näin kävikin eli kruununprinssi Kaarle ei tavannut koskaan Lambrinon synnyttämää poikaa. Romanian hallitus maksoi Lambrinon ja tämän pojan elatuksen.

Kruununprinssi Kaarlen nuorempi sisar, prinsessa Elisabet kihlautui Kreikan silloisen prinssin, myöhemmän kuningas Yrjö II:n kanssa. Tässä yhteydessä hän tutustui prinssi Yrjön sisareen prinsessa Helenaan. Kruununprinssi Kaarle avioitui Ateenassa juuri vallan takaisin saaneen kuningas Konstantin I:n tyttären, pikkuserkkunsa prinsessa Helenan kanssa 10. maaliskuuta 1921. Avioliitto ajautui pian kriisiin kuninkaan pidettyä yllä suhdetta juutalaisen apteekkarin tyttäreen Elena Wolffiin eli Magda Lupescuun (1895–1977), joka oli kaiken lisäksi eronnut. Skandaalin seurauksena kruununprinssi Kaarle lähti maanpakoon joulukuussa 1925. Tällöin hän allekirjoitti kruunusta­luopumis asia­kirjan. Hänet poistettiin kruunun­perimys­järjestyksestä ja isänsä testamentista tammikuussa 1926.

Kaarlen isä kuningas Ferdinand kuoli kesällä 1927. Kaarlen kuningatar Helenan kanssa vuonna 1921 syntynyt poika Mikael (rom. Mihai) kruunattiin viisivuotiaana kuninkaaksi heinäkuussa 1927. Kuningas Mikaelin alaikäisyyden vuoksi valtaa käytti holhooja­hallituksena valtion­hoitaja­neuvosto, jossa kuningas­huonetta edusti Kaarlen nuorempi veli prinssi Nikolai (rom. Nicolae). Kaarle ja Helena erosivat vuonna 1928, virallisesti vuonna 1932.

Maanpakolaisuus ja paluu kuninkuuteen

Maanpakolaisuudessa prinssi Kaarle asui Italiassa ja Britanniassa. Maanpakolaisuudessa hän alkoi katua luopumistaan kruununperimyksestä. Hän antoi lausuntoja Pariisissa, jonka mukaan hänet oli pakotettu luopumaan kruunun­perimyksestä. Pääsyyllisiksi maanpakolaisuuteensa hän esitti äitinsä kuningatar Marian, vahvan liberaali­poliitikko Ionel Brătianun ja prinssi Barbu Știrbeyn, joka oli hyvin lähellä kuningas­huonetta.

Vuonna 1928 Kaarle suunnitteli paluuta Romaniaan tekemällä vallankaappauksen. Siinä häntä tuki brittiläinen Harold Harmsworth, lordi Rothermere, joka oli Daily Mail -sanomalehden omistaja. Lordi Rothermere oli tunnettu saksalaismielisenä ja natsimyönteisenä oikeistolaisena brittinä, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen palauttaa Unkarille sen ensimmäisessä maailmansodassa Romanialle menettämä Transsilvania. Prinssi Kaarle suostui sopimuksessaan lordi Rothermeren kanssa Transsilvanian alueiden palauttamiseen Unkarille saamastaan avusta. Prinssin tarkoitus oli lentää kahdella pienkoneella Transsilvanian Alba Iuliaan ja marssia prinssi Kaarlen upseerikannattajien tukemana Bukarestiin vallan ottamiseksi. Asia kuitenkin paljastui, ja Britannian poliisi Scotland Yard asetti prinssi Kaarlen ei-toivotuksi henkilöksi. Hänen täytyi lähteä välittömästi Britanniasta.

Prinssi Kaarle otti nyt uuden taktiikan. Hän haki kontakteja kotimaastaan Romaniasta. Tällaiseksi toimivaksi kontaktiksi osoittautui Romanian talonpoikaispuolueen johtaja Iuliu Maniu. Maassa oltiin holhoojahallituksen toimintaan tyytymättömiä ja toisaalta poliittiset piirit talonpoikaispuolueen pääministeri Iuliu Maniun johdolla tukivat Mikaelin isän prinssi Kaarlen paluuta kuninkaaksi. Vuoden 1930 aikana heikennyt taloudellinen tilanne osoitti myös valtionhoitajakunnan kykenemättömyyttä ratkaista ongelmia.

Kuninkaallisen diktatuurin edustaja 1930-luvun Romaniassa

Pääministeriksi noussut Iuliu Maniu koetti saada sovinnon prinssi Kaarlen ja tämän puolison prinsessa Helenan välillä. Armeija kannatti myös Kaarlen paluuta, ja kuninkuus siirtyi vaikeuksitta 7. kesäkuuta 1930 prinssi Kaarlelle eli kuninkaana Kaarle II (rom. Carol II). Mikaelille annettiin kruununprinssin arvon lisäksi muodollinen Alba Iulian suuriruhtinaan arvonimi.

Pääministeri Maniu oli arvioinut tilannetta ottamatta lukuun Magda Lupescua ja kuningas Kaarlen kiintymystä tähän. Lupescu ilmestyi vain muutamia viikkoja myöhemmin Romaniaan ja sai vahvemman aseman kuin koskaan aiemmin. Prinsessa Helena, joka oli poikansa Mikaelin lapsikuninkuuden aikaan ollut Romaniassa, poistui maasta ja asettui asumaan Firenzeen. Pääministeri Maniu erosi myös lokakuussa 1930 suunnitelmansa epäonnistuttua. Prinssi Kaarle ja prinsessa Helena erosivat virallisesti vuonna 1932. Nuori kruununprinssi Mikael sai sopimukseen mukaan vierailla säännöllisesti äitinsä luona Firenzessä.

Veljesten kuningas Kaarlen ja prinssi Nikolain, suhteet eivät säilyneet myöskään pitkään hyvinä, sillä prinssi Nikolai halusi avioitua eronneen romanialaisnaisen Ioana (Joanna) Dumitrescu-Dolettin kanssa. Kuningasveli Kaarle ei kuitenkaan halunnut antaa avioliitolle hyväksyntäänsä, ja sen vuoksi marraskuussa 1931 Nikolain ja Dumitrescu-Dolettin solmima avioliitto johti prinssi Nikolain eroon Romanian kuningashuoneesta. Prinssi Nikolai muutti ensin Espanjaan ja pian sen jälkeen Sveitsiin.

Kuningas Kaarle II haki 1930-luvulla vaikutusvaltaa Romanian politiikassa manipuloimalla kilpailevia talonpoikais- ja liberaalipuolueita ja juutalaisvastaisia ryhmiä. Tässä mielessä kuningas pyrki omalla toiminnallaan eristämään talonpoikaispuolueen johdosta eronneen Iuliu Maniun omassa puolueessaan. Kuningas pyrki rohkaisemaan talonpoikaispuolueen transsilvanialaisen johtaja Alexandru Vaida-Voevod toimimaan Maniuta vastaan talonpoikaispuolueen sisällä. Liberaalipuolueessa ns. nuorliberaalit Gheorghe Tătărescun johdolla tukivat kuninkaan ajatuksia laajemmasta kuninkaanvallasta. Brătianun poliitikkosuvusta kuningasta tuki myös entinen liberaalipoliitikko Gheorghe Brătianu, mutta liberaalipuolueessa kuningasta vastusti perinteisemmän suunnan edustajat johtajanaan Dinu Brătianu.

Maassa oli noussut keskeiseksi toimijaksi jo ennen Kaarlen kuninkaaksi­ paluuta uusi äärioikeistolainen poliittinen ryhmä Rautakaarti johtajanaan Corneliu Zelea Codreanu. Kuningas Kaarlekaan ei tuonut rakastajatartaan Magda Lupescua julkisuuteen vastaanotoillaan tämän juutalaisuuden takia. Kuninkaan Nikolai-veljellä oli 1930-luvun Romaniassa läheiset suhteet Rautakaartiin. Järjestö murhasi jo 1930-luvun alussa Romanian pääministerin, ja järjestöllä oli tarkoitus surmata myös muita vastustajiaan mm. Magda Lupescu, jolla oli kuninkaan kautta poliittista vaikutusvaltaa. Tämä poliittinen kytkös vaikutti siihen, että prinssi Nikolai erotettiin virallisesti kuningashuoneesta ja hän menetti prinssintittelinsä vuonna 1937. Suhteet olivat niin huonot, että Nikolaita ei päästetty äitinsä kuningatar Marian hautajaisiin Romaniaan kesällä 1938.

Kuningas Kaarle loi valtaan noustuaan ympärilleen oman kamarillansa, jotka olivat tyypillisesti poliitikkoja, diplomaatteja, armeijan upseeristoa ja teollisuusmiehiä. Heidän avullaan kuningas loi valtaansa myös puoluekenttään. Tunnetuimmat teollisuuden edustajat Kuninkaan kamarillassa olivat Max Auşnit ja Aristide Blank. Magda Lupescu oli tässä tilanteessa kuninkaan tärkein neuvonantaja. Kuningas Kaarle II:n aika oli myös voimakasta korruption aikaa, sillä Kaarle otti merkittävän taloudellisen vallan asemaansa hyväksikäyttäen. Yrityksille tarjottiin toimintamahdollisuuksia lahjuksia käyttämällä. Itse hän siirsi suuria summia ulkomaisille tileille vallassaoloaikana.

Hallituskautensa aikana hän edisti modernin talouden kehitystä, kannusti kaikenlaisia ​​kulttuurialoitteita ja säilytti sodanjälkeiset liittoumat Ranskan ja sen itäeurooppalaisten liittolaisten kanssa. Kuningas Kaarle ihaili Mussolinin autokraattista johtoa Italiassa ja horjutti Romanian demokratian jo epävakaita perustuksia. Viimein 27. helmikuuta 1938 uusi perustuslaki luovutti kuninkaalle korkeimman vallan maassa. Kaarle II loi Romaniaan Italian mallin mukaisen korporatiivisen diktatuurin ja perusti joulukuussa 1938 kansallisen uudelleensyntymisen rintaman (rom. Frontul Renașterii Naționale), jota hän itse johti. Pääministeriksi tuli Romanian patriarkka Miron Cristea ja patriarkan maaliskuussa 1939 tapahtuneen kuoleman jälkeen Armand Călinescu, joka joutui jo syyskuussa 1939 rautakaartilaisten attentaatin kohteeksi. Kuningas nimitti pääministeriksi kenraali Gheorghe Argeșanu, joka hoiti viikon pääministeriyden aikana raa'an puhdistustyön rautakaartilaisten rivissä surmauttaen kymmeniä ryhmän jäseniä.

Uuteen ja lopulliseen maanpakoon

Kesällä 1940 Romania pakotettiin luovuttamaan ensin Bessarabia ja Pohjois-Bukovina Neuvostoliitolle 28. kesäkuuta Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti ja myöhemmin vielä Pohjois-Transilvania Unkarille 30. elokuuta Wienin toisen välitystuomion mukaisesti. Kaarle II nimitti kenraali Ion Antonescun pääministeriksi 4. syyskuuta 1940. Antonescu pakotti välittömästi kuninkaan luopumaan kruunusta, ja Kaarlen poika Mikael I kruunattiin jälleen kuninkaaksi 6. syyskuuta. Kaarle pakeni maasta ja asettui viimein asumaan Portugaliin. Hän nai Magda Lupescun heinäkuussa 1947 Rio de Janeirossa.

Kaarle vietti loppuelämänsä maanpaossa ja kuoli 59-vuotiaana Portugalin Estorilissa huhtikuussa 1953.

Hänen jäännöksenä palautettiin Romaniaan vuonna 2003, ja hänet haudattiin uudelleen Curtea de Argeşin luostarin kirkkoon Argeșin piirikuntaan, jossa useimmat Romanian kuninkaat lepäävät.

Lähteet

• Norlin, Arne: Europas Försvunna Kungahus. Lind Co, 2019. ISBN 978-91-7779-148-5 (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle II (Romania) Wikimedia Commonsissa

• Kuningas, joka kerran oli rakastajani. Haastattelu, jonka Aamulehdelle ja London General Pressille on suonut madame Lambrino, Romanian Carol-kuninkan morganaattinen puoliso, Aamulehti, 27.07.1930, nro 198, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot