Tupsukuusi (Cathaya argyrophylla) on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon kuuluva havupuulaji. Se on tupsukuusten (Cathaya) suvun ainoa laji. Tupsukuusi on pienehkö ainavihantapuu, joka kasvaa luonnonvaraisena vain neljällä toisistaan eristyksissä olevalla pienellä alueella eteläisen Kiinan vuoristoissa. Laji löydettiin ja kuvattiin tieteellisesti vasta 1950-luvulla.
Nimen alkuperä
Suvun tieteellinen nimiCathaya viittaa Kiinasta useissa kielissä historiallisesti ja runollisesti käytettyyn nimeen ”Cathay”. Lajin nimi argyrophylla on latinaistamalla johdettu kreikasta ja tarkoittaa hopealehtistä.
Kuvaus
Neulasia.
Tupsukuusi on pienehkö, suorarunkoinen puu. Se kasvaa noin 20 metriä korkeaksi ja rungonrinnankorkeusläpimitaltaan 40−60 senttimetriä paksuksi. Runko on tavallisesti suora ja pylväsmäinen, ja se voi olla haaraton tai latvasta haarautunut. Latvus on epäsäännöllisen kartiomainen. Suuret oksat ovat siirottavia tai hieman kohenevia. Kaarna on tumman harmahtavaa, vanhemmiten epäsäännöllisesti hilseilevää.
Pienemmät oksanhaarat ovat kapeita, mutta jäykkiä. Kärkiversot kasvavat vuoroittain nopeasti ja hitaasti, jolloin oksissa on vaihtelevia nopean kasvun aikana muodostuneita harvaneulasisia kohtia ja hitaan kasvun seurauksena syntyneitä tiheäneulasisia kohtia. Hidaskasvuisten sivuversojen neulaset ovat lyhyempiä kuin kärkiversoissa ja kasvavat hyvin tiheässä. Versot ovat keltaruskeita, aluksi tiheäkarvaisia ja vanhemmiten tummempia, kaljuja ja varisseiden neulasten jättämien lehtikantojen ja niissä olevien pyöreähköjen lehtiarpien peittämiä. Silmut ovat 6–8 millimetriä pitkiä, väriltään vaalean keltaruskeita ja muodoltaan kartiomaisia tai munanmuotoisia.
Lehdet eli neulaset ovat yleensä 2,8–4,5 senttimetriä pitkiä ja 2,5–3 millimetriä leveitä. Sivuversojen neulaset ovat yleensä alle kolmisenttimetrisiä. Neulaset ovat muodoltaan tasasoukkia, litteitä, tylppäkärkisiä, lyhytruotisia ja laidoiltaan hieman tasakäänteisiä. Neulasten asento on kierteinen. Neulasen alapinnalla on kaksi vaaleaa ilmarakojuovaa, joissa kummassakin ilmaraot ovat asettuneet noin 15 riviin.
Tupsukuusi on yksikotinen, joten hede- ja emikukinnot ovat samassa puuyksilössä. Ne kehittyvät lateraalisesti verson sivuun. Hedekukinnot eli hedekävyt kehittyvät sivuttaisesti lähelle verson kärkeä. Ne ovat riippuvia, 3–6 senttimetriä pitkiä ja väriltään kellertäviä. Emikukinnot eli kävyt ovat perällisiä, pitkän munanmuotoisia ja teräväkärkisiä. Ne ovat noin 3–5 senttimetriä pitkiä ja 1,5–2,5 senttimetriä leveitä. Kävyssä on 13–16 käpysuomua. Ne ovat pyöreitä tai hieman puikeita ja 1,5–2,5 senttimetriä pitkiä kävyn keskiosassa. Käpyjen suojussuomut ovat kolmiomaisia, 5–8 millimetriä pitkiä. Ne ovat käpysuomujen alla piilossa suomujen ollessa kiinni.
Siemenet ovat siivellisiä, munanmuotoisia, 5–6 millimetriä pitkiä ja 3–4 millimetriä leveitä. Lenninsiipi on 10–15 millimetriä pitkä ja muodoltaan kiilatyvisen vastapuikea.
Tutkimus ja luokittelu
Laji löydettiin vuonna 1955. Sen kuvasivat tieteellisesti ensimmäisen kerran kiinalaiset kasvitieteilijät Chen Huanyong ja Kuang Keren vuonna 1958, mutta julkaisua ei pidetä tieteellisesti hyväksyttävänä lajikuvauksena, sillä he määrittelivät aineistosta kaksi saman suvun eri lajia ilmoittamatta tyyppilajia. Samat tutkijat julkaisivat myöhemmin vuonna 1962 nykyisin hyväksytyn kuvauksen, jossa sukuun kuuluu vain yksi laji.
Tupsukuusten asema omana sukunaan mäntykasvien heimossa oli pitkään kiistanalainen, ja tupsukuusilajia yritettiin sijoittaa douglaskuusten (Pseudotsuga) ja hemlokkien (Tsuga) sukuihin. Fylogeneettisten tutkimusten perusteella tupsukuusia kuitenkin nykyisin pidetään omana yksilajisena sukunaan.
Levinneisyys
Tupsukuusi kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa hajanaisella alueella Guangxissa sekä Guizhoun, Hunanin ja Sichuanin maakunnissa. Se esiintyy vuoristoissa 900–1900 metrin korkeudella merenpinnasta.
Tupsukuusta esiintyy vain hyvin suppealla ja hajanaisella alueella. Lisäksi lajin luonnonvaraisen kannan uskotaan käsittävän vain alle tuhat yksilöä, mahdollisesti alle 500. Useat sen tunnetuista populaatioista kasvavat kuitenkin suojelluilla alueilla ja laji on Kiinassa lailla suojeltu.
Käyttö
Tupsukuusta on istutettu jonkin verran Kiinassa. Lajin kuljetus Kiinan ulkopuolelle oli 1990-luvun lopulle kielletty, ja se on yhä hyvin harvinainen istutuksissa Kiinan ulkopuolella. Lajia ei ole yleisesti pidetty erityisen koristeellisena, eikä sitä kasvateta kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella käytännössä ollenkaan.
Lähteet
↑Cathaya argyrophyllaIUCN Red List of Threatened Species.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org.(englanniksi)
123456Fu, L., Li, N., Elias, T. S. & Mill, R. R.:Cathaya argyrophylla(Vol. 4)Flora of China.1999.Science Press, Peking ja Missouri Botanical Garden Press, St. Louis. Viitattu 26.9.2015.(englanniksi)
12345678Earle, C. J.:CathayaThe Gymnosperm Database.25.11.2012. Viitattu 26.9.2015.(englanniksi)
↑Yang, Y. & Christian, T.:Cathaya argyrophyllaThe IUCN Red List of Threatened Species 2013.2013.International Union for Conservation of Nature (IUCN), www.iucnredlist.org. Viitattu 26.9.2015.(englanniksi)
