Charles Foix (1. helmikuuta 1882 Salies-de-Béarn – 22. maaliskuuta 1927 Pariisi) oli ranskalainen neurologi.
Foix opiskeli vuodesta 1900 lääketiedettä Pariisissa. Hän aloitti uransa Pitié-Salpêtrièressa Gheorghe Marinescun ja Pierre Marien alaisuudessa. Foix sai vuonna 1910 tohtorin arvon väitöskirjalla aivoverisuonistosta. Hän teki myöhemmin merkittäviä julkaisuja aivoverisuonista ja niiden patologioista. Foix oli ensimmäisen maailmansodan aikana lääketieteellisissä tehtävissä Kreikassa.
Foix kuvasi Marie–Foix’n oireyhtymän Pierre Marien kanssa vuonna 1913. Théophile Alajouaninen kanssa hän kuvasi Foix–Alajouaninen oireyhtymän vuonna 1926. Lisäksi hän teki yhteistyötä muun muassa Pierre Hillemandin kanssa. Foix loi myös kirjallisen uran. Hänen tuotantoonsa kuuluu runoutta ja runsaasti näytelmiä. Kokemukset ensimmäisen maailmansodan ajalta vaikuttivat Foix’n kirjoituksiin. Foix kuoli leukemiaan.
